Blogini täytti viisi vuotta!

Blogini täytti kaikessa hiljaisuudessa lokakuun alussa viisi vuotta. Tosin kukapa muu siitä meteliä pitäisi kuin minä. Blogini on vahvassa leikki-iässä. Todellisuudessa blogini alkaa olla blogimaailman ikänestoreita, en usko, että Suomessa on useampaa sataa blogia, joka olisi jatkunut vailla pidempiä päivitystaukoja viittä vuotta. Jos on, niin ilmoitelkaa.

Blogin kirjoittamisesta on tullut minulle jonkinlainen elämäntapa. Pelkkien lukijamäärien takiahan en tätä tee. Hyvinäkin päivinä blogiani seuraa vajaa sata eri henkilöä. Useimmatkin heistä satunnaisia vierailijoita. Todennäköisesti jatkan blogini kirjoittamista, niin kauan kuin jaksan näppäimistöä naputella. Minulla on ollut joitakin uskollisia lukijoita, ja heidän takia tätä hommaa teen, ja tietysti myös itseni takia.

Juhlan kunniaksi tässä nyt laittelen kirjoituksiani menneiltä vuosilta päiviltä mahdollisimman läheltä nyt elämäämme 7.10. päivää.

11.10. 2006 minua on mietityttänyt Anna Politkovskajan murha ja Venäjän ja Euroopan suhteet. Niin, Anna P. on jäänyt historian hämärään, kuten tuolloin epäilin, kaikki mielenosoitukset Annan puolesta olivat vain nykyajalle tyypillistä hetken teatteria, joilla halutaan reagoida, vaikka kenellekään ei riitä kiinnostusta todellisuudessa taistella asian puolesta. On vain kiva sanoa, että olin miekkarissa ja olen tiedostava ihminen.

Venäjän ja Euroopan tasapainossakaan ei mikään ole muuttunut. Ironista kyllä, Vladimir Putin on taas kohta Venäjän presidenttikin ja vapaat lehdet Venäjällä ovat entistä vähemmässä. Venäjä on silti ollut intohimojani ja on sitä tulevaisuudessakin, kuten sanoin, Venäjää ei voi järjellä vaan tunteella käsittää.

6.10.2007. minua oli kiinnostanut tuolloin framilla ollut Tehyn lakko ja työn arvostus ja keiden työtä pitäisi arvostaa. Niin, tuon Tehyn lakkoilun jälkeen hoitajien palkat ovat vaipuneet unholaan. Tämän hallituksen tullessa ei itseasiassa millään tavalla nostettu esiin duunareiden asioita tai työtä sen enempää, vaikka työllä tämä kansa kai tulevaisuudessakin elää. Kreikka-touhut veivät kaiken innon tällä kertaa. Missä palkkakuopassa hoitajat edes ovat tällä hetkellä, kukaan ei ole tutkinut. Tuolloin palkansaajat tappelivat keskenään, kenelle palkankorotukset kuuluisivat, mutta nyt laaditaan Tupo-sopimusta, jonka syntymiseen kukaan ei edes todellisuudessa usko.

7.10.2008. minä oli paasannut tiedosta. Mikä on arvokasta tietoa ja miten kansalaisille se esitetään ja onko kansalaisen tieto arvokasta. Olin kovasti ollut verkkomaailman ja kansalaisten puolella. Ja niin olen edelleenkin. Noista ajoista on muuttunut se, että nettimaailma koetaan vihan välineeksi. Ja totta se onkin. Ennen netissä käytiin railakkaita keskusteluita, jonkin järjen kanssa, mutta nyt kaikki on paljon mennyt haukkumiseksi. Joko henkilön tai tiedotusvälineen. Elämme jonkinlaista murrosaikaa. Viha on pinnalla, kaikkia ja kaikkea kohtaan. Ehkä netti jonain päivänä netti jälleen palaa siksi raikkaaksi kansalaisten mielipiteiden ilmaisijaksi, mitä se oli ja nettiin suhtaudutaan päättäjien taholta muunakin kuin törkykanavana.

7.10.2009. olin käynyt katsomassa Wrestler-elokuvan. Tähän on vaikea mitään uutta keksiä, muuta kuin että Rourkey on edelleen suosikkini ja että rakastan tätä elokuvaa edelleen kun näin sen televisiossa jokin aika sitten.

7.10.2010. minua oli kiinnostanut pakkoruotsi. Mitä tähän nyt sanoisi. Mikään ei muutu, enkä tällä hetkellä jaksa asiasta riemastua. Aika ajoinhan tämä juttu nousee otsikoihin, mutta siihen se jää. Niin kauan kuin RKP on hallituksessa, mitään todellista poliittista keskustelua ei käydä asiasta.