Musiikin aliarvostettuja: Mikko Alatalo

Monen muusikon kohtaloksi koituu jäädä ilman arvostusta. Tai sitten sitä tulee vasta varttuneemmassa iässä. Jotkut saavat arvostusta muutamasta levystä, kun osaavat luoda itselleen riittävän taiteilijamyytin tai joku tekee sen heidän puolesta. Toiset kiertävät vuosikymmeniä Suomea halveksumatta minkäänlaista keikkapaikkaa ja heitä ei pidetä julkisuudessa muusikkoina minkäänarvoisena.

Näin kävi esimerkiksi Mikko Alatalolle. Vasta viime aikoina hän on saanut arvostusta pitkästä musiikkiurastaan. Siitä osoituksena hiljattain julkaistu Mikon tribuuttilevy, jossa oli nimekkäitä nuoria tämän päivän artisteja. Hienoa, että Mikko on saanut musiikillisen kunnianpalautuksen.

Mikko teki sen virheen, mitä ei saisi tehdä. Hän rupesi tekemään huumoribiisejä ja lallatuksia, sekä silkkoja mainosbiisejä, joskin vieläkin muistettavia. Lopulta häntä ei pidetty enää vakavasti otettavana muusikkona 80-luvun loppuun mennessä. 90-luvulla varsinkaan ei pidetty, mutta Juicen kanssa tehty Senaattori ja Boheemi-yhteistyö alkoi kääntää laivan suuntaa 2000-luvun puolella.

Itse tapasin Mikon tässä muutama viikko sitten muuten ja täytyy sanoa, että mies on armoitettu tarinankertoja. Ja sellaisista ihmisistä en voi olla pitämättä.

Tässä ehkä Mikon tunnetuin biisi Mariskan versioimana.

Ja sitten rallia.