Puliukon kättely (runo)
Puliukko halusi kätellä minua Lidlissä.
Tämä tuli minulle yllätyksenä,
kättelyyn kun ei liittynyt väkinäisyyttä,
joka siihen yleensä liittyy.
No. Minun puoleltani kyllä.
Ei sillä, että häntä halveksin,
mietin, mitä hän haluaa,
harvoin kun lähestytään tuntematonta,
vailla mietityttäviä aikeita.
Etkö halua kätellä? hän kysyi.
Monet eivät halua, hän jatkoi.
Kättelen kaikkia, joita haluan, vastasin.
En erottele käteltäviä ja kättelemättömiä,
ulkonäön mukaan ainakaan, jatkoin.
Kättelimme.
Hän lohdutti,
että kaikkea muuta on vetänyt paitsi huumeita.
Taisi lohduttaa enemmän itseään.
Sitten hän siirtyi kaupan uumeniin.
Minä mietin, paljonko riisi tänään maksaa.
Tämä tuli minulle yllätyksenä,
kättelyyn kun ei liittynyt väkinäisyyttä,
joka siihen yleensä liittyy.
No. Minun puoleltani kyllä.
Ei sillä, että häntä halveksin,
mietin, mitä hän haluaa,
harvoin kun lähestytään tuntematonta,
vailla mietityttäviä aikeita.
Etkö halua kätellä? hän kysyi.
Monet eivät halua, hän jatkoi.
Kättelen kaikkia, joita haluan, vastasin.
En erottele käteltäviä ja kättelemättömiä,
ulkonäön mukaan ainakaan, jatkoin.
Kättelimme.
Hän lohdutti,
että kaikkea muuta on vetänyt paitsi huumeita.
Taisi lohduttaa enemmän itseään.
Sitten hän siirtyi kaupan uumeniin.
Minä mietin, paljonko riisi tänään maksaa.
Mulle tuli Kaurismäen leffan fiilis runosta. Inhimillisyys.
VastaaPoistaEnpä ole aikaisemmin ajatellutkaan, mutta aika kaurismäkeläisiltä nämä jotkut runoni vaikuttavat.
VastaaPoistaJa se on pelkästään hyvä juttu!
VastaaPoistaYleensä mun runot on kahdenlaisia. Niissä on kuolemaa tai historiallisia tapahtumia. Tai sitten tällaisia arkipäivän elämästä kertovia kohtaamisia. Kivaa, että joku tykkää lukea niitä. Se merkitsee minulle todella paljon.
VastaaPoistaÄlä koskaan lakkaa kirjoittamasta niitä.
VastaaPoistaLupaan etten.
VastaaPoistaHyvä!
VastaaPoista