Elokuva-arvostelu: Kultainen maa -dokumentin luoma kuva kantasuomalaisista on hämmästyttävän kaksijakoinen

 

Somalimaa on erikoislaatuinen maa Somalian sisällä. Se ei ole minkään maan virallisesti tunnustama, mutta se on muuhun Somaliaan verrattuna ilmeisen rauhallinen.

Suomeen alun perin pakolaiseksi tullut Mustafe päättää kuitenkin palata Suomea huomattavasti köyhempään syntymämaahansa kuultuaan, että kiinalaiset aikovat kähveltää puoli-ilmaiseksi suvun maat kaivosbisnekseensä. Kiinahan käyttää Afrikan luonnonvaroja nyt hyväkseen säälittä. Eräänlaista uuskolonialismia. Ja kuiva ja karu Somalimaa kätkee maaperäänsä kalleuksia.

Kultainen maa-dokumentissa itse kaivos jää kuitenkin toisarvoiseksi. Se on sinänsä hyvä kuvaus kulttuurien törmäämisestä sekä Suomessa että Somalimaassa. Maahanmuuttajista kertovat elokuvat ovat yhä harvinaisuuksia, varsinkin jos tapahtumat ovat pääosin muualla kuin Suomessa.

Varsinkin Mustafen tyttärien on vaikea sopeutua Somalimaan tiukan islamilaiseen kulttuuriin huntuineen ja kavennettuine tyttöjen vapauksiin Somalimaassa. Perheen vanhin tytär koko ajan haluaakin palata takaisin Suomeen ja on pulassa lukiessaan uskonnollisia tekstejä paikallisessa koulussa. Hänen kotimaansahan on Suomi eikä Somalimaa, koska on Suomessa syntynyt ja elänyt. 

Jotenkin tuntui ihmeelliseltä, miksi Mustafe ehdoin tahdoin tahtoi viedä perheensä Somalimaahan. Sinänsä Mustafe on sympaattinen ja arvoiltaan aika suomalaistunut. Välillä kävi tyttöjen puolesta jo melkein sääliksi, että viedäänkö heidät nyt ympärileikattaviksi ja naitetaan jollekin vanhalle ukolle. Näin tuskin on onneksi tapahtunut.

Käsitys kantasuomalaisista on myös täysin kaksijakoinen. He ovat joko rasisteja tai hyviksiä, kuten nuorena poikana Suomeen tulleen Mustafen ottoäiti. Sitten taas katsojalle vyörytetään 30 vuotta vanhaa kuvastoa skineistä. 

Kaksijakoinen kuva ei ole edes Mustafen tahto, sillä elokuva on kantasuomalaisten ohjaama ja käsikirjoittama. Mutta, mutta, näinhän Suomessa halutaan ajatella nykyään kaikesta kaksijakoisesti. Mitään harmaan sävyjä ei ole.

Avoimeksi jää jäikö perhe Somalimaahan, vaikka Mustafe saikin siellä vihdoin bisneksensä toimimaan kaikesta hallitsevasta klaaniajattelusta huolimatta. Elokuva kaipaisi melkein jatko-osaa, sillä imua elokuvassa on.

Kommentit

Suositut postaukset