Näyttelyssä: Rikki - kun mieli särkyy Helsingin kaupunginmuseossa
Kävin katsomassa jo yli viikko sitten Helsingin kaupunginmuseon erinomaisen Rikki - Kun mieli särkyy -näyttelyn. Se kertoo mielen sairauksista, entiseltä nimeltään mielisairauksista, Nikkilän nyt jo kauan sitten lakkautetun mielisairaalan potilaiden näkökulmasta.
Heti kylmiltään kun poistuin museosta, tuli mieleen, että näyttely olisi saanut olla laajempikin. Mielelläni olisin katsonut ja kokenut enemmän.
Hienoa, että potilaiden tekemiä töitä oli säilytetty. Moni mielisairaaksi luokiteltu kun on myös taiteellisesti lahjakas. Löytyyhän tuosta esimerkkejä vaikka kuinka.
Näyttelystä löytyi oman elokuvankin saaneen Nikkilän mielisairaalan potilaan Prinsessan mekko sekä "Mannerheimin pojan" itsetekemä univormu. Ilmeisesti heidän on sallittu myös käyttää noita sairaalaoloissa, en tiedä.
Hoitokalusto ei sen sijaan herättänyt sympatiota. Esillä oli niin lobotomiavehkeet kuin arkkukin, johon potilas tungettiin rauhoittumaan.
Nykyään museoiden on oltava interaktivisia. Itse pyöritin entisaikojen mielenterveysruletista tuloksen depression ja neurosyfiliksen välimaastosta. Depressiohan ei edes ole kaukana totuudestakaan. Neurosyfilistä minulla tuskin on, vaikka entisaikojen "halvaava tylsistyminen" ajoittain minua vaivaakin.
Mielenkiintoinen yksityiskohta oli kokonaan toiseen kerrokseen sijoitettu Uuno Kailaksen sairauskertomus. Uunohan vietti aikaa myös mielisairaaloissa. Syynä oli muun muassa kaappihomous, joka ajoi Uunon henkisiin vaikeuksiin. Mukana näyttelyssä oli esimerkiksi rakkauskirje runoilijakollega Kaarlo Sarkialle. Historian siipien havinaa.
Näytteillä oli myös runoilijalegenda L. Onervan omakuvia hänen mielisairaalavuosiltaan. Tekstit ranskaksi totta kai. Ei ollut ennen helppoa runoilijoilla, ei.
Instagram-sivultani näätte kuvia.
Kommentit
Lähetä kommentti