Tv-arvostelu: Mariupolis: Karhean runollinen kuvaus sodan arjesta

Lähes kaikki tietävät nyt, missä lähes täysin Mariupol sijaitsee. Se kuitenkin sai rauhassa olla sodan alla kahdeksan vuotta, ennen kuin länsimaat kiinnostuivat uudelleen Ukrainan sodasta Venäjän hyökätessä isolla mittakaavalla Ukrainaan tänä keväänä. 

Kaupungin historia juontaa kuitenkin juurensa jo muinaisiin kreikkalaisiin joiden Krimiltä karkoitetut jälkeläiset asuttivat kaupungin ensimmäistä kertaa. Historia toistaa itseään tavalla tai toisella.

Tämä kevät koitui myös hienon Mariupolis-dokumenttielokuvan ohjaajan Mantas Kvedaravičiuksen kohtaloksi. Hän kuoli paetessaan kaupungista. Ensimmäistä kertaa Mariupol ei ole sotatoimialueena. Sen alueella on käyty lukuisia sotia.

Myöskään Mantas ei ollut ensimmäistä kertaa sodassa. Hän on tehnyt aiemmin dokumenttielokuvan Tsetsenian sodasta. Täytyy etsiä se elokuva käsiin, jos se on lähellekään yhtä runollinen ja hieno teos kuin Mariupolis. 

Mielenkiintoista muuten on nähdä, rakentavatko venäläiset kaupungin täysin uudelleen ikään kuin näyteikkunaksi, kuten Tsetsenian pääkaupungille Groznyille tapahtui. Vielä emme tietysti tiedä, miten kaupungille käy.

Mantaksella on taustallaan antropologin ja filosofin taustaa ja se näkyy hänen dokumenttielokuvassaan. Ote on hidas, mietiskelevä. Samaan aikaan etäinen, mutta kohteitaan lähelle menevä. Taito sinänsä. 

Kuvat saattavat viipyillä Neuvostoliiton aikaisissa tunnelmissa, jossa riidellään, kuka ne fasistit kaatoi ja kuka on fasisti. Samalla riittää pitkää kuvaa sodan legendaariseksi muodostamaa vastarinnan kuvaa terästehtaasta. Siinä on jotain Stalingradin taistelun oloista. Tietenkään näin ei vielä ollut kun dokumenttia kuvattiin. Elokuva muuttui historiaksi tietämättään.

Mariupolissa ei ollut käynnissä raskaita sotatoimia silloin, kun tämä dokumentti kuvattiin. Toki se oli satunnaisen tulen alla. Valitettavasti ruumisröykkiöiden kuvaaminen etäyttää katsojia sodasta. Niihin turtuu. Mantas on malttanutkin kuvata hienovaraisesti tilannetta, jossa sota on koko ajan läsnä, mutta se täytä kaikkea.

Nykyisin sanaa "historiallinen" käytetään lähes kaikesta, mutta tämän elokuvan voisi jäädä hyvinkin historiaan pitkäksi aikaa.

Kommentit

Suositut tekstit