Luettua: Monika Helfer - Roskaväkeä: Itävaltalaiskylän Sophia Lorenin karu kohtalo

 

Voitin Instagram-arpajaisista Monika Helferin Roskaväkeä-romaanin. Voi sanoa, että onneksi voitin kerrankin jotain. 

Roskaväkeä on kelpo romaani. Se kertoo Roskaväeksi kutsutusta perheestä ja varsinkin sen maagisen kauniista äidistä Mariasta, jota miehet himoitsivat hulluuteen asti. Kirjailijan omasta isoäidistä. 

Perhettä kutsuttiin roskaväeksi, mutta roskaväkeä he eivät olleet. He halusivat vain olla omissa oloissaan itävaltalaisen vuoristokylän laidalla. Heistä tehtiin erityisiä, vaikka he eivät halunneet olla erityisiä. Ihmisillä täytyy olla aina jotain ihmisiä, joita halveksua.

Traaginen tapahtumasarja saa alkunsa kun Mariaa himoitseva Pormestari vie Marian lapsineen markkinoille. Siellä Maria, naimisissa oleva nainen ihastuu mieheen tulisesti. Mies saapuu Marian luokse perähikiälle. Vaikka mitään seksuaalista pettämistä ei tapahdukaan, niin Maria rakastuu. 

Salaperäinen mies Saksasta katoaa kuvioista, mutta kuten arvata saattaa, aviomiehen ollessa ensimmäisessä maailmansodassa taistelemassa epäillään, että lapsi ei ole Marian aviomiehen, Josefin, tekemä, vaikka lomilla tämä kävikin. 

Naisten moraalia kun valvotaan varsinkin sota-aikoina tarkoin ja naista pidetään omaisuutena, jonka kunniaa pyydetään muiden miesten valvomaan. Tässä kirjassa kunnianvartijana toimi Pormestari, joka lähes menee sekaisin himosta Mariaan tätä tietenkään koskaan saamatta.

Maria joutuu tietenkin huorittelun kohteeksi ja perhe ajautuu entistä enemmän syrjään yhteisöstä. Josef-isä ei puhu koskaan tyttärelleen Gretelle, Monikan äidille sanaakaan. Ilmeisesti luullen, ettei tämä ole hänen tekemänsä.

Itse kirja on helppolukuinen ja hyvin kirjoitettu poislukien Marian ja Josefin tarinan ehkä pikaisen töksähtävä loppu. Kirjaa on ilo lukea vaikka tarina ei ole iloinen, mutta kuka nyt iloisia tarinoita jaksaisikaan lukea. 

Kirja on mielenkiintoisesti rakennettu Monikan 100-vuotiaan tädin muisteluiden varaan. Kirja liikkuu entisaikojen lisäksi myös kirjailijan omassa elämässä, jossa osin on yhtymäkohtia isoäiti-Mariaan.  Kaikki muut kun kuolivat roskaväestä jo paljon nuorempana.

Pystyn itse samaistumaan tarinaan, sillä itsekin olin ympäröivästä yhteisöstä eristettynä lapsena ja nuorena. Jostain syystä. Yhteisö on tuomitseva ja ennakkoluuloinen yhä tänä päivänä.