Luettua: Renny Harlin - Ainutlaatuinen elämäni: Menestyksen hinta on kaikki

 

Veli-Pekka Lehtosen kirjoittama Renny Harlin-tiiliskivielämäkerta on jytäkkää luettavaa. Vaikka siinä käydään Rennyn lähes kaikki elämän osa-alueita läpi, siinä on jotain outoa imua, joka pitää otteessaan. 

Rennyhän oli Suomen kultapoika 90-luvulla, silloin kaikki vielä tunsivat julkkikset, koska luettava oli niitä muutama lehteä, eikä nettiä ollut. Renny on varmaan ollut maailman ainoa ohjaaja, joka on ollut isompi tähti kotimaassaan kuin näyttelijät.

Vaikka Rennyn menestys suomalaisittain Hollywoodissa on täysin poikkeuksellista, miestä tuntuu riivaavaan ne toteutumatta jääneet elokuvat. Niitä olikin aikamoinen lista Matrixista lähtien. Niiden muisteleminen alkaa tuntua jo itsekidutukselta. Kaikki kun tietää, että suurinta osaa käsikirjoituksista ei koskaan kuvata.

Renny luo Hollywoodin armottomuudesta varmaankin totuudenmukaisen kuvan. Olet juuri niin hyvä kun viimeisen elokuvasi menestys oli. Selkäänpuukottajia riittää, kuten suoranaisia huijareita. Silti suomalaiseksi epätyypillisesti ihmiseksi Renny viihtyy näiden haiden keskellä,  koska uskaltaa ja osaa näyttää menestyksensä. Se on Hollywoodissa kaikki, vaikka Harlin tuota ajattelua kritisoi.

Monien kanssa menee Hollywoodissa välit poikki. Rennylläkin meni. Sylvester Stallone ei kuulu enää Rennyn ystäväpiiriin. Samuel L. Jackson sentään on edelleen kuviossa, eikä Geena Daviskaan tunnut kantavan kaunaa enää ex-miehelleen. Parhaan kaverinsa Markus Selininkin kanssa on tehnyt sovinnon surullisenkuuluisan Mannerheim-elokuvan jälkeen.

Tuskin suuripiirteinen Harlin olisi Suomenkaan kuvioissa viihtynyt. Toisilleen kateelliset taitelijat taistelevat verissäpäin elokuvasäätiön avustusrahoista. Muuten kun täällä ei oikein laadukkaan elokuvan teko onnistu. Renny bailaa mielummin Nizzassa.

Renny listaa valtavan määrän naisia, joiden kanssa on seurustellut tai muuten vain kellistänyt. Se ehkä tuntuu aavistuksen epäherramismaiselta, vaikka sovinisti Renny ei ole perinteisessä mielessä. 

Rennyn versio vuosikymmenien huoltajuuskiistasta ensimmäisen lapsensa äidin kanssa tuntuu aavistuksen julmalta, kun Renny toteaa vain harrastaneen naisen kanssa seksiä ja ettei edes harkinnut  tämän kanssa seurustelua. Kyllähän tuollaisesta loukkaantuu kuka tahansa, jos sen sanoo sinuun rakastuneelle ihmiselle.

Harlinin elämäkerta toimii erinomaisena oppaana Hollywood-urasta haaveileville. Kuten Rernny sanoo, niin hänen elänänsä suurin rakkaus oli elokuva ja sille hän on uhrannut kaiken. 

Kannattaa miettiä kaksi kertaa, haluaako kaikki suhteensa romuttuvan samoin kuin uran. Kaikeksi onneksi Renny löysi nuoren vaimon rinnalleen 60-vuotiaana, vaikka itse häpesi nuorena iäkästä isäänsä. Elämänkiertokulku on hämmästyttävää.