Humalainen tivolimies (runo)

Se oli sateinen kesä.
Rakkaani ei koskaan enää palannut.

Nyt olen kännissä maalaismarkkinoilla,
halvalla kun tivolilaitteet sain.
Saamattomuudestani vittuileville näin kostin.
Tein töitä kerrankin.
Lihavat lapsetkin äidit kaappaa laitteistani.
Kauppa ei koskaan käynyt.
Edes silloin kuin aurinko paistoi.
Humalaista ei kukaan sietänyt.

Työtön tivolimies olen kohta.
Köyhille ei koskaan kaviaaria.
Se ei ole köyhien herkku.
Ei helmiä rahvaalle.
Kaikesta maksetaan,
eikä rakkaani koskaan palannut.