lauantai 4. kesäkuuta 2022

Luettua: Älä koske perhosen siipiin - Uuno Kailaan elämä ja kuolema

 


Pitkästä aikaa hieman kirja-arviota taas.

Marija Vanttin runoilija Uuno Kailaan elämäkerta Älä koske perhosen siipiin on parasta elämäkertalukemistoa, jota on vähään aikaan tehty. Toki elämäkerrat nykyään usein käyttävät kaunokirjallisia elementtejä, kuten tämäkin. Mutta elämäkertojen tasoa se on kohottanut.

Olen Kailaan elämää ja uraa käsitellyt jo monessa kirjoituksessa aiemmin, joten jätän sen nyt vähemmälle. Vantti on perehtynyt Kailaan elämään juurta jaksain, kuten hän itse kirjoitti, hän samastui Kailaan kohtaloon ja kiersi Kailaan elämään vaikuttaneita paikkoja kirjaan varten. 

Kirja liikkuu usealla eri aikatasolla, nykypäivää kuvaa Vanttin omat Kailas-kokemukset. Kirjassa on runsaasti Kailaan kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä. Historian kuvaamiseen Kailaan näkökulmasta on poikkeuksellisesti valittu preesens.

Nizzassa sijaitsevaan hoitolaan, jossa Kailas kuoli, hän Vantti ei valitettavasti päässyt, mutta Kailaan kuoleman kuvaaminen on elämäkertakirjojen vaikuttavampia. Kailaalta jäi kuitenkin paljon kirjallista materiaalia melkein hänen kuolemaansa asti. Kuolemasta usein kirjoittaneelle Kailaalle kuolema oli ikimuistoinen kokemus, jos nyt noin voi sanoa.

Minulle tuli uutena tietona myös Kailaan biseksuaalisuus. Olin pitänyt häntä enemmän kaappihomona, mutta hänellä oli seksisuhteita niin miesten kun naisten kanssa. En myöskään tiennyt, että Kailaan kihlattu odotti Kailaan lasta, mutta abortoi sikiön. Kirjan perusteella Kailaan kannalta vielä aika rumalla tavalla.

Nämä olisivat Kailaan yksityisasioita, ellei homoudella olisi ollut iso merkitys hänen tuotantoonsa, sillä Kailas kärsi homoseksuaalisuudestaan. Lapsen menetys oli taas orpopoikana kasvaneelle Kailaalle viimeinen isku jo valmiiksi horjuvalle mielenterveydelle. 

Kailas kertoi mielellään olevansa isätön, mutta oikeasti hän ei ollut täysin isätön. Kailaan isä yritti sovintoa, mutta Uuno Kailas sananmukaisesti käänsi aina selkänsä isälleen, eikä antanut koskaan anteeksi, että isä antoi hänet pienenä muiden hoidettavaksi. 

Uuno Kailaasta on tutkittu runsaasti ja hän on psykologisesti kiehtova kohde. Täynnä komplekseja, syyllisyyttä, yksinäisyyttä että myös loistavia runoja. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti