Elokuva-arvostelu: Blondi: Loistava kuvaus Marilynin traagisesta elämästä

Katsoin Netflixiltä (kun sain sen väliaikaisesti käyttööni) kohutun ja haukutun Blondi-elokuvan. Mutta mistä nykyään ei raivostuttaisi ja pahoitettaisi mieltä. 

Sehän kertoo fiktiivisen tarinan Marilyn Monroen elämästä, joskin suurin osa myötäilee oikeita tapahtumia mielestäni vain dramatisoituna. Se on sovitettu järkälemäisestä samannimisestä romaanista.

On suorastaan ihme, miten Netflixinkin harrastaman jatkuvan woketus-pakon alla tämä elokuva on saatu tehtyä, eikä sitä ole vesitetty. 

Tissiähän elokuvassa näkyy urakalla. Itse en kokenut sitä ongelmaksi, sillä minähän kannatan vapautta tisseille kun mikäkin tissiflashmob-ihminen. No vakavasti puhuen. Minusta alastomuus osoittaa omalla tavallaan ihmisen paljautta, sielun paljautta. Ja Marilyn jos kuka oli paljas, ja sehän hänet lopulta tappoikin. 

Elokuvaa on moitittu liian yksioikoisesta kuvasta. Se on toki tottakin. Itsehän olen vieäpä suuri Marilyn Monroe-fani. Marilynin vahvaa puolta ei näytetty kuin hetkittäin. 

Marilynia käytettiin armotta hyväksi, mutta se valitettavasti oli pelin henki Marilynin aikana. Ennen me too-liikkeitä naisia käytettiin Hollywoodissa seksuaalisesti hyväksi, ellei jopa raiskattu, kuten Blondissakin nähtiin. Törkein kaikista oli ihailtu presidentti Kennedy.

Marilynin elämän suuria traumoja oli isättömyys. Se näkyi elokuvassakin. Marilyn kutsui aviomiehiään isäksi. Ja olihan aviomiehet häntä vanhempia voimakastahtoisia miehiä. Mutta kuten elokuvassa nähtiin, yksikään ei lopulta pärjännyt Marilynille.

Elokuvan pääosin mustavalkoinen ilme oli rakennettu kauniiksi, mutta rumaksi saduksi. Minuun se vaikutti syvästi. Siinä oli ikuisia elementtejä, jotka eivät kulu.

Suurimmat kiitokset ansaitsee Marilynia näytellyt Ana de Armas. Hän oli Marilyn. Eli kuten hyvissä elokuvissa on, niissä ollaan, eikä näytellä. Hän näytteli niin liikuttavan kauniisti, että hänet olisi tehnyt mieli pelastaa.

Kommentit

Suositut tekstit