Kirja-arvostelu: Aki Linnanahde - Vilhunen
Keijo "Keke" Vilhunen on kaikille tuttu, ainakin rikoksia seuraaville, Jari Aarnio-oikeudenkäynneistä viimeistään. Toisin kuin Aarnio ja muut nykykonnat hän ei ole julkisuuteen hinkunut. Pikemmin vältellyt julkisuutta, mutta nyt hänkin on antanut julkisuudelle periksi. Linnanahteen lisäksi häntä on haastateltu esimerkiksi laajaan podcastiin.
Aikanaan Keke oli Suomen vaikutusvaltaisia rikollispomoja. Tyyliltään hän olikin kuin Kummisedän Vito Corleone, vältteli väkivaltaa, mutta ei häikäillyt käyttää sitäkään tarvittaessa. Hän sai myös pidettyä yllättävän pitkään enemmän tai vähemmän ongelmaiset rikolliset otteessaan ja tottelemaan.
Aarnio-oikeudenkäyntiä en jaksa käsitellä, tuskin kukaan niistä lukeakaan. Julkkisradioääni Linnanahteen kirjastakin hyppäsinkin Aarnio-kohdat yli. Varsinaisesti Vilhunen ei vanhana kettuna edes paljasta, miksi lähti Aarnion kelkkaan ja vieläpä poliisin syväkurkuksi. Eikä oikeastaan mitään muutakaan todella syvällistä itsestään. Johtavana konnana on oppinut pitämään tunteet kurissa.
Keke lusii käsittääkseni yhä tätä tekstiä kirjoitettaessa, siinä missä Aarnio on jo vapaalla. Vankilassa hän toki on istunut vaikuttavan osan elämästään. Vilhunen on sinänsä lähtöisin ns. hyvästä perheestä, joten kurjat kotiolot eivät hänen rikollista uraansa selitä. Hänen tapauksessaan kyse on enemmän ns. ajautumisteoriasta.
Kirjan parasta antia ovat kuvaukset vankilaelämästä sekä rikollisorganisaation käytännön elämästä. Niistähän me kiltit pojat ja tytöt emme tiedä muuten mitään. Koville se Kekellekin otti, alkoholia kului ja terveys reistaili. Kirjan haastatteluissa kaikki eivät häntä muistele lämmöllä. Rikollismaailmassa kun yhteistyötä poliisin kanssa ei katsota hyvällä, ei edes rikoskumppanuutta.
Mieleen jäi kirjasta myös se, miten heppoisin perustein ja jopa lavastamalla rikollisia laitettiin ennen linnaan. Joten ei se ihan tuulesta temmattu ole se legendaarinen väite, että vankilassa istuu vain syyttömiä.
Linnanahde osaa kyllä kirjoittaa, vaikka rikolliskirjojen parhaimmistoon Vilhunen-nimeä totteleva kirja ei mielestäni kuulu. Mutta rikoksista ja true crimesta kiinnostuneille varmasti kiinnostava paketti.
Kommentit
Lähetä kommentti