Nato-lipun liehutusta ja vaalipohdintaa

Eduskuntavaalit sitten sujahtivat ja iso osa kansasta pääsi heiluttamaan niitä Nato-lippujaankin vihdoinkin. Itse en heiluttele edelleenkään muuta kuin Suomen lippua. Ja varmaan jatkossakin näin. 

Tosin tätä nykyä Suomessa näkee enemmän Ukrainan lippuja lipputangoissa kuin Suomen. Kohta kai liehuu sitten Nato-liputkin.

Itse en ymmärrä tätä hokemaa, ettei koskaan enää yksin. Suomi on sentään kuulunut EU:in jo kohta 30 vuotta. Jos oikein vielä halutaan muistella, niin Suomihan soti jatkosodassa Natsi-Saksan kanssa. Talvisodassa tilanne toki oli eri. 

Ja Naton myötä Venäjä kohta luokittelee Suomen vihollismaakseen. No turhaapa tästä jauhamaan. Tällä hetkellä on vallalla jonkinlainen Nato-uskovaisuus. Aika näyttää mitä tapahtuu. 

Itse olen jo 45-vuotias niin tuskin kutsua kuuluu Nato-sotiin. Enkä kyllä menisikään. Minusta on tulossa pasifisti vastarinnankiiskeyden lisäksi.

Eduskuntavaaleissa taas tapahtui se mitä odotettiin. Joskaan ei millään maata järisyttävällä oikeistojytkyllä. Sillä persutkin taitavat olla jo tätä nykyä oikeistolaisempi puolue kuin kokoomus. Ja niin. Mitäköhän hyvää edes keksikin kokoomuksesta? Sanonpahan vaan että köyhille koittavat kovat ajat.

Demarit tuskin lähtevät hallitukseen mukaan. Nihkeältä näyttää jo kepunkin lähtö. Tosin ainahan he ovat mielensä muuttaneet. Molemmat puolueet.

Vihreät taas taisivat nyt maksaa hintaa siitä, että miesinho alkaa olla siellä käsinkosketeltavaa. Kuka mies haluaisi äänestää puoluetta, joka ei näe miehissä mitään hyvää? Vasemmistoliitossa taas taitaa olla niin vähän duunareita, etteivät vaan ymmärrä miten duunari ajattelee. Ja se näkyy vaalituloksessa.