Kirja-arvio: Niina Rapo - Sossumuija: Sossumaailmastakin voi kirjoittaa hauskasti

 

Niina Rapon Sossumuija on suomalaiseksi romaaniksi harvinaisen viihdyttävä. Vaikka sen aihepiiri liikkuu sosiaalityöntekijän ja median alasajon arjessa, se ei ole synkkä, eikä toivoton. 

Kirja on jopa hauska, mikä on vieläkin harvinaisempaa suomalaisessa kirjallisuudessa. Ainoana samaa genreä kyntävänä mieleen tulee Sisko Savonlahden kirjat, joka kirjoittaa omasta elämästään.

Kirja pohjautuu mitä ilmeisemmin Rapon omiin kokemuksiin mediamaailmassa sekä sosiaalityössä. Tällaisia ammattilaisia taitaa olla harvassa, jotka taitaisivat toimittajan töiden lisäksi ns. oikeankin työn jossain muualla, kuten sosiaalihuollossa. 

Itse pystyn hyvin samaistunaan Rapon kuvauksiin jatkuvaan torjuntaan keski-ikäisenä freelancer-toimittajana. Aina on joku nuorempi ja nätimpi ja osaa "myydä" itseään. Sillä siitähän nykyään on kyse mediamaailmassa. 

Lopulta Sossimuija hylkääkin bulkkitavaran kirjoittamisen nettiin ja menee sossuksi, koska on jo koulutettu alalle. Rapo kuvaa sossujen työtä hauskasti, mutta arvostuksella kaikkea siitä hulluutta kohtaan, mitä sossut joutuvat nykypäivän maailmassa kohtaamaan, kun aikuisetkin ovat aikuisia lapsia. 

Rapo lomittaa kivasti sekään omia lapsuusmuistojaan ja kokemuksiaan eron jälkeen deittimaailmassa. Järkevää ja ihmissuhdetaitoista kumppania kun on netistä lähes mahdonton löytää. Seksikohtauksetkin on kirjoitettu rohkeasti ja jälleen kerran hauskasti. 

Vaikka itse olen mies, pystyn hyvin samaistumaan keski-ikäisen deittailun hulluuteen. 

Tätä kirjaa olisi mielellään lukenut enemmänkin. Toivottavasti saa jonkinlaista jatkoa.