Kirja-arvio: Andrei Kurkov - Kuolleen miehen kaveri: Kun ei ehkä sitten kuitenkaan halua kuolla...
Ukrainalaisen Andrei Kurkovin, hän on kylläkin syntynyt entisen Leningradin alueella ja kirjoittaa venäjäksi, romaanissa Kuolleen miehen kaveri on oma tunnelmansa. Se on samaan aikaan melankolinen, mutta myös hauska.
Minusta kirjan tunnelma on tärkeää, se saa lukemaan kirjan loppuun saakka, ei niinkään juoni tai muu kikkailu.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen Kiovaan, jossa pommit pamahtelivat ja rikollisuus rehotti. Silloin pommien pamahtelu ei tosin johtunut sodasta.
Kolmekymppisen Toljan elämä on jos mahdollista vielä ankeampaa. Työtä ei ole, eikä oikein rahaakaan, vaimokin pettää avoimesti. Ei ole oikein syytä elää, kun ei ole edes rakkautta. Niinpä hän päättää tilata oman palkkamurhansa, halvalla kun sai.
Siitä sitten alkaakin tragikoominen kamppailu, kun Tolja tuleekin toisin ajatuksiin rahaa tullessa avioeropetoksella ja jännänaisen eli ilotyttö Lenan tapaamisen jälkeen. Tolja päättääkin haluta elää. Rakkauttakin löytyy yllättävästä paikasta.
Se ei kuitenkaan ole enää niin yksinkertaista. Hän tilaa toisen palkkamurhaajan tappamaan oman palkkamurhaajansa. Mikään dekkari kirja ei kuitenkaan ole. Kaikkea muuta. Enemmän kirja luotaa sisäisiä maailmoja ja kuinka elämä voi yllättäen muuttua elämisen arvoiseksi.
Enempää en juonesta paljasta, lukekaa kirja itse.
Tunnelmanluomisen lisäksi Kurkov on etevä luomaan elävää kuvaa 1990-luvun alun Kiovasta. Harmaan, köyhän ja ilottoman kaupungin melkein näkee silmillään.
Myös tässä kirjassa on jotain kaurismäkeläistä tragikomiikkaa. Tekihän Aki Kaurismäki myös elokuvan palkkamurhan tilaamisesta itselleen.
Kiitos kirjasta kuuluu tietenkin myös kirjan kääntäjälle, Riku Toivolalle. Erinomaista työtä.
PS. Elämän ankeudesta kertoo myös blogiteokseni Rumasatu.
Kommentit
Lähetä kommentti