Kirja-arvio Charles Bukowski - Lounaalla: Vanhan örmyn miehen juttuja

 

On ollut niin kuuma, ettei ole jaksanut kirjoittaakaan. Minulle kun tästä ei edes makseta.

Kuuma on myös Los Angelesissa, mutta Charles Bukowskilla oli jo vanhoilla päivillään varmastikin ilmastointi lukaalissaan, uima-allas ainakin, vaimo ja yhdeksän kissaa. 

Jutut eivät enää olleet vanhan likaisen miehen juttuja vaan vanhan örmyn miehen juttuja. Mies ihmettelee miten yhä voi olla hengissä.

Muutos onkin näissä Bukowskin 90-luvun alun päiväkirjamerkinnöissä aika hurja entiseen köyhyyteen ja irrallisuuteen.  Bukowski oli vauras mies viiimeisinä elinvuosinaan, julkkis. Taatusti jäljitelty kirjailija.

Mikään ihmisrakas hän ei silti ollut. Lounaalla koostuu pitkälti ihmisten haukkumisesta ja heidän mielenkiinnottomuudestaan. Tästähän Bukowski-fanit tietysti pitävätkin. 

Miestä kiukutti varsinkin muut kirjailijat, väkisin vierailulle tuppaavat ja soittelevat fanit. 

Jotkut naamioituvat jopa toimittajiksi päästäkseen tapaamaan idoliaan. Luulisi, että olisi imarrellut maaniset fanit, kun Bukowskilla kesti niin kauan, ennen kuin sai maistaa kuuluisuuden hedelmiä. Tosin kuka tungettelusta pitäisi.

Laukkaratakilpailut kuuluivat ukon päiväohjelmaan ja yöllinen kirjoittaminen. Niin ja tietenkin tietokoneen kanssa taistelu. Ei tuolloin 70-vuotiaalle Bukowkille aivan yksinkertainen homma. 

Kirjassa on myös herkullinen Robert Crumpin kuvitus. Nimeä Lounaalla en ymmärtänyt, mutta eihän minun tarvitse kaikkea ymmärtää. Kaiken kaikkiaan kiva pikku kirja, ei ehkä nyt Bukowskin parhaimmistoa, mutta hän lienee kirjoittanut nämä päivkirjamerkinnät muun kirjoittamisen ohessa.