Elokuva-arvio: Palimpsesti - ohita intro: Scifiä suomalaisittain

 

Hanna Västinsalon ohjaama ja käsikirjoittama Yle areenalla pyörivä  Palimpsesti on suomalaisittain harvinainen elokuva. Eräänlainen kotikutoinen versio scifi-elokuvasta. Tosin se on hyvin kaukana Hollywood-scifistä. Västinsalolla on elokuvaohjaajksi mielenkiintoinen tausta. Hän on myös molekyyligeneetikko.

Niukka rahoitus näkyy Palimpsesti-elokuvassa, jossa vanhukset Tellu ja Juhani osallistuvat geeniterapiaan nuorentuakseen. Juhanin kuolemaa tekevä vaimo suorastaan pakottaa Juhanin tähän. Erikoinen sana palimpsesti tarkoittaa kangasta, jonka päälle maalataan uusi maalaus. Tai jotain.

Ideaa ikuisesta nuoruudesta ja nuorentumisesta on toki pyöritelty scifi-elokuvissa ikuisuuden. Ja varmaan meistä jokainen, kuten itsekin olen miettinyt, että voisipa sitä palata nuoruuteen ja tehdä asiat toisin. Menneisyydellä on helppo kiduttaa itseään ja tulevaisuus on liian pelottavaa ja pettymyksiä täynnä.

Mutta Palimpsesti ei mitenkään kuulu tähän keinotekoiseen Hollywood-scifi-maailmaan. Sen maailma on enemmänkin kaurismäkeläistä tai Kotikadusta. Elokuvassa ikuinen nuoruus on arkinen asia, joka aiheuttaa arkisia ongelmia, kuten että lapsi ei tunne enää isäkseen nuorentunutta isäänsä. Ehkä se joskus tulevaisuusdessa voikin olla sellaista.

Vaimonsa menettänyt Juhani käyttää tilaisuuden hväkseen ja nuorruttuaan alkaa opiskella ja toteuttaa nuoruuden haaveitaan. Hänellä homma pysyy hanskassa toisin kuin Tellulla, joka alkaa seksihurjastella ja nuorruttaa itseään lapseksi saakka. Hän addiktoituu nuorentumiseen. Juhanin ja Tellun välillä on kemiaa, mutta toisiaan he eivät löydä. Lopussa selviäkiin miksi.

Elokuvassa on hyviä oivalluksia, mutta se on myös hidas, pitkäveteinenkin. Eri ikävaiheita esittävät eri näyttelijät, mihinkään noloihin Pomo piilossa-maskeerauksiin ei ole onneksi ryhdytty. Tosin minusta Riitta Havukainen ja Antti Virmavirta olivat liian nuoria näyttelemään vanhuksia. 

Mieleen muistettavimman roolin teki kyllä  Hannele Lauri 102-vuotiaana, joka nuorruttuaan hommasi ensi töikseen silikonit. Hän oikeastaan näytteli itseään. Krista Kosonen ja Leo Sjöman tekivät myös hyvää työtä. 

Itsekin avustin tässä elokuvassa, mutta vain vilahdan sumeana eräässä kohtauksessa. Elokuvaa kuvattiin ihan entisen kotini vieressä entisessä koulussa Hietalahdessa. Mieleen jäi myös, että Krista Kosonen oli viimeisillään raskaana, mutta hyvin elokuva on kuvattu niin, ettei sitä huomaa.