Luurankoja kaapissa

Jokaisella meistä on aina jotain omituisia mielenkiinnon aiheita, joista emme haluaisi muille kertoa. Tai jotain, mitä muut eivät meistä uskoisi.

Minulla on kulttuurin alalla moniakin luurankoja kaapissani. Melkein jokainen Idols-jakso tulee nimittäin katsottua niinkuin BB:kin. Tänä vuonna Idolsissa onkin hyviä laulajia paljon. Persoonallisia laulajia riittää. Ari Koivunen on suorastaan luonnonlahjakkuus, kunhan tajuaisi laulaa jotain muutakin kuin heviä. Tykkään myös aivottamasta hömppäviihteestä, kuten Pulttiboisista ja American Pie-elokuvista. Joskus sitä "älykkökin" tarvitsee aivojen laittamista narikkaan, etteivät ylikuumene. Salkkareita en onneksi sentään vielä ole ryhtynyt seuraamaan.

Joistakin hyvistäkin elokuvistakin saattaa tulla pakkomielteitä, joita katsoo uudelleen ja uudelleen. Kummisetä-elokuvat olen nähnyt moneen kertaan. Michael Corleonen muuttumistarinasta löytyy aina jotain uutta. Samoin on käynyt Kubrickin elokuvien kanssa, jotka varsinaisesti eivät ole aivan oikein kevyttä iltapäiväviihdettä. En vieläkään muuten ymmärrä miksi Ryan O´Nealia pidetään huonona näyttelijänä. Barry Lyndonissa hän oli ainakin hyvä. Monesti olen muutenkin pitänyt huonoina pidetyistä näyttelijöistä.Oikeissa rooleissa he ovat aivan loistavia. Samoin James Bond-elokuvat ovat salattuja nautintojani, nehän ovat niitä viimeisiä "miehisiä" miesten turvapaikkoja...

Musiikin sarallakin löytyy luurankoja kaapista. Muistan aikanaan diggaileeni Nylon Beatia, Bryan Adamsia ja pitäneeni vieläpä Celine Dionista. Katu-uskottavuus siis aika nollassa. Onneksi voi jälkeenpäin hieman punaposkin muistella näitä diggailuja. Titanicin sentään olen nähnyt vain surkeasti venäjäksi dubattuna versiona.

Kulttuurista puheenollen eilen kävin muuten Maikkarissa tutustumassa. Oli kiva nähdä hieman kulissien taakse. Maininta on muutenkin ruvennut kiehtomaan, parhaimmat mainokset ovat runoutta, jotka säilyvät kauan ihmisten mielissä. Antoivat kivan pehmopöllönkin, joka köllöttelee nyt kirjahyllyn päällä.