Mikä on vallankumousta ja mikä terrorismia?

Saksassa vapautettiin RAF-terroristi Brigitte Mohnhaupt. Saksassa murhasta tuomitun terroristin vapautus herätti luonnollisesti kohua. Saksa on ylipäätään niitä harvoja länsimaisia poikkeuksia, joissa oikeasta terrorismista on kärsitty. RAF:laiset itse väittivät järjestöään vastaiskuksi yhä entisten natsien hallitsemalle yhteiskunnalle 70-luvun Länsi-Saksassa.

Tiedä häntä, ajoiko heitä loppujen lopuksi pelkkä tappamisen halu. En ole 70-luvulla elänyt kuin taaperona, mutta olen ymmärtänyt, että silloin kovasti ihailtiin vallankumouksellisuutta ja nämä tyypit ymmärsivät homman väärin. Todellisen vallankumouksen päämäärä ei saa olla väkivalta, vaan väkivallasta tulee väkisinkin vallankumouksen sivutuote.

Suomessa on terroristeja yritetty tehdä milloin kettutytöistä ja milloin muista aktivisteista iltapäivälehdistössä. Aktivismissa on kuitenkin kyse ihan jostain muusta terrorismista. Itse en liehu mielenosoituksissa, mutta minusta on ihan tervettä, jos joillakin tässä tasapäisyyttä korostavassa yhteiskunnassa on uskallusta kertoa toisistakin vaihtoehdoista. Ei siinä mielestäni tarvittaisi poliisiarmeijaa näitä ajatuksia kukistamaan. Tosin kaikkien "aktivistienkaan" mielipiteistä ei ole varmuutta, osa heistäkin haluaa vain riehua. Aivan kuten terroristitkin, mutta paljon kiltimmässä mittakaavassa.

Itse en hyväksy väkivaltaa ongelmien ratkaisuna, vielä vähemmän terrorismia. Kuitenkin esimerkiksi palestiinalaisten tai kurdien ja muiden sorrettujen kansojen vapaustaistelua on vaikea olla hyväksymättä, vaikka keinot väärät ovatkin. Tai ylipäätään kehitysmaiden vapautusliikkeitä diktaattorejaan ja kansanriistäjiä  vastaan. Terrorismin ja perinteisen sodankäynnin rajaa on vaikea enää vetää, kun sotaa käyvissä maissa käydään siviiliväestön kimppuun siinä missä sotilaidenkin. Keinotkin ovat samat.

Vallankumoukset ovat kadonneet kartalta ja sen takia kai terroristeille jää paljon tilaa toimia enemmän tai vähemmän ylevien periaatteidensa mukaisesti. Vallankumousten aikaan vallankumous merkitsi aina loppua tietylle aikakaudelle ja alkua jollekin toiselle. Vallankumoukset söivät lapsensa, mutta jotain jäi aina uuden yhteiskunnan kehittämistä varten. Länsimaissa vallankumoukset ovat mennyttä aikaa niin kauan kun sosiaaliturva toimii edes kohtuullisesti. Kehitysmaissakin vallankumoukset merkitsevät lähinnä eliitin vaihtumista toiseen.