Digiaikaa ja sosiaalista nettiä eli katoaako perinteinen media?

En tiedä, moniko teistä on siirtynyt digiaikaan. Itse onnistuin siinä varsin kivuttomasti, ainoastaan ykkösen digikanavilla tekstitykset laahaavat myöhässä ja en vieläkään tajua, mitä extraa Yleextrassa on. Siinä kun kaiken aikaa tuntuu vain Piisami jyrsivän jotain oksaa. Söpöhän se toki on.

Maikkarin digikanavista rahvashan ei pääse edes nauttimaan ilman rahaa. Tosin formulatkaan eivät juuri kiinnosta, joten maikkarin macho-kanavaa Maxia ei tule ikävä. Ainoa toimiva digikanava on Yleteema. Sieltä sentään tulee paljon katsottavaa kaltaisilleni laatudokumenteista nauttiville tylsimyksille. Nelosen Jimiltä tulee yksi ainoa katsottava ohjelma Penn ja Teller. On nautittavaa katsottavaa kun miehet pöllyttävät kaiken maailman humpuukimaakareita, joita kyllä riittää Amerikan lisäksi muuallakin. Tervetuloa vaan Suomeenkin Penn ja Teller. Ja poikien haastattelutaktiikka ei todellakaan ole mirjapyykkömäisen empaattinen.

Tämä digisekoilu on kyllä malliesimerkki siitä miten asioita ei pidä hoitaa. Itse olen kauan sitten jo tipahtanut kyydistä, mistä kaikessa sekoilussa on oikeastaan kyse. Ja minä olen vielä yrittänyt asiaan perehtyä. Joskus ammoinhan digiaikaa mainostettiin, että sitten sitä kyllä tulee hyvää ohjelmaa tv:n täydeltä, ettet kaikkea ehdi edes katsoa. Näinhän ei käynyt, ei ainakaan minun mielestäni. Valtaosan katson vieläkin vanhoilta analogisilta kanavilta. Tv:en piti tulla myös netti ja kaikkea muuta kivaa mahdollista. Mitkään näistä eivät toteutuneet. Ainoa mikä toteutui oli kansalaisille annettu uhkavaatimus, että televisio sammuu sitten syyskuussa, jos et digiboxia ostamassa käy.

Hölmöintähän hommassa taitaa olla vielä se, että ainakin alan asiantuntijoiden mukaan koko digitekniikkakin vanhenee nopeasti. Mikä sinänsä on loogistakin suhteuttaen siihen mitä vauhtia tekniikka kehittyy. Jää siinä mummoilta ja papoilta Kesäillan valssit kohta katsomatta. Itse kuulun siihen suuren massaan, joka tykkää odottaa, että miten mikäkin hilavetkutin kehittyy ja lyö itsensä läpi ennen kuin ostaa sen. Digihommassahan siihen ei annettu mahdollisuutta. Ja ihmisille tunnutaan myyvän vääriä vastaanottimia vieläpä. Jokaisella kun ei ole tuttavapiirissä omaa nörttiä neuvomassa. Ja Helsingin herrat senkun syyttelevät vain toisiaan nolosta asioiden  hoidosta.

Eniten minua on ilahduttanut median kehityksessä tämä ns. sosiaalinen web eli blogit ja verkkokeskustelut yms verkossa tapahtuva mielipiteiden vaihto. Johtuu varmaan osin siitä, että itsekin kuulun näihin verkossa temmeltäviin "kansalaisjournalisteihin", vaikka myös perinteisemmäkin median puolella vaikutan. Mutta tämä blogi on minulle tärkeä "salarakas". Tai en tiedä kuinka salainenkaan, paljon paremmin täällä saa mielipiteitään esille kuin missään muualla.  Joskus hieman omahyväiset sanomalehdet ovat jokatapauksessa menettäneet portinvartijan roolinsa mielipiteiden ilmaisussa. Itsekin hanasin aikani nettiaikaa vastaan, mutta nyt olen sitäkin innostuneempi hommasta.

En tosin usko koskaan paperilehdistön katoon, vaikka silläkin pelotellaan. Luen kuitenkin itsekin mielummin aamuhesarin paperilta kuin netistä. Ja isot uutistapahtumat televisiosta BBC:ltä. Minusta kaikille medioille on tilaa ja omat käyttäjänsä. Eniten pidän netissä siitä, että netistä löytää taustoja ja erilaisia mielipiteitä helpommin kuin mistään muualta.

Sosiaalisen webin vähättely on onneksi loppunut perinteisissäkin medioissa. Esim. Aamulehti ja Kauppalehti Presso jopa julkaisevat tavallisten bloginkirjoittajien tekstejä lehdissään. Se on minusta hienoa ja kannatettavaa suhtautumista, eikä mitään taistelua aikaa vastaan kuin joissakin paikallislehdissä. Oma bloginikin on tainnut pari kertaa päästä Aamulehteen.

PS. Suosikkimediapersoonani Michael Moore on jälleen sotajalalla. Tällä kertaa hän lyttää kotimaansa terveydenhuollon dokumentissaan Sicko. Tosin taitaisi Michaelille riittää työmaata jo Euroopassakin, vaikka kuulemma dokkarissaan eurooppalaista terveydenhuoltoa ylistääkin. Toki on syytäkin, jos verrataan Usaan.