Pakkouskottomuutta jokapuolella

Nyt kun pääsin vauhtiin höpölehdistä ja sain vieläpä vastakaikuakin, on pakko jatkaa. Seksi, uskottomuus ja kesälesket tuntuvat olevan aina kesän ykköskirjoitusaiheita. Eivätkö ihmiset sitten ole uskottomia talvella ollenkaan? Minut nämä jutut saa hieman hermostuneeksi, joissa kehutaan kesäleskien lomaromansseja ja uskottomuutta. Jos sitä joskus vielä vakituisen kumppanin itselleen saa, niin uskaltaako sitä lainkaan yksikseen jättääkään, jos noihin juttuihin on uskomista. Heti ollaan pettämässä, kun silmä välttää.

Jollakin sairaalla tavalla olen jäänyt kiinni myös Rysän päällä -tositv-ohjelmaan Subtv:ssä, jossa otetaan kiinni pettäjiä. En tiedä mitä haen sitä katselemalla, kun en hyväksy uskottomuutta. Kai saan jotain nautintoa sijaiskärsimisestä tai jostain.

Itse taidan olla toivottoman vanhanaikainen näissä ihmissuhdeasioissa kun en näe näissä seikkailuissa mitään ylistettävää. Olen sen verran mustasukkaista sorttia, että se mikä on minun, on myös minun, eikä muiden. Tietenkin sama koskee itseäni.  Miksi yleensä pitäisi pettää, jos hyvän tyypin on onnistunut löytämään?

Ymmärrän tosin uskottomuuttakin, jos esim. suhde on henkisesti kuollut, nuukahtanut tai siitä ei saa lainkaan seksiä. Tosin miksi ei sitten eroa kokonaan tai yritä keksiä jotain uutta säpinää suhteeseen. Kai pettäminen johtuu osin silkasta himosta ja ihmisen vaistoista, jotka eivät välttämättä aina ole yksiavioisia. Mutta kannattaako sitten tällaisen ihmisen ylipäätään seurustella ja tehdä muutkin onnettomaksi, jos tietää, ettei pysty olemaan uskollinen? Eläimissä löytyy ainakin onneksi joitakin uskollisia lajeja, kuten esim. monet joutsenlajit.

Tietysti vaikea sanoa, miten sitä uskottomuuteen suhtautuisi omalla kohdallaan, kun omat suhteet ovat olleet yrityksistä huolimatta lyhyitä yhden yön juttuja tai muutaman kuukauden mittaisia. Kun mitään muutakaan ei ole ollut tarjolla. Eipä siinä ole uskottomuuden kiusausta hirveästi ehtinyt tullakaan. Itseni olisi ainakin vaikea jatkaa suhdetta näin teorian tasolla, jos kumppani jäisi kiinni rysän päältä, kun muutenkin on ajoittain vaikea luottaa ihmisiin.

Sinänsä olen aika kova flirttailemaan, mutta se kai nyt ei uskottomuutta olekaan, ellei nyt sitten kumppanien silmien edessä sitä harrasta. Eipä sitä sinkulla paljon muutakaan iloa ole, vaikea tietysti sanoa, miten sitä sitten käyttäytyisi, jos olisi vakituinen kumppani. Ja onhan se imartelevaa, jos vastakkainen sukupuoli tekee vielä aloitteen flirttailussa.

Uskollisuus on niitä vanhoja hyviä arvoja, jotka ovat kärsineet inflaatiota. Vaikka kai ne ihmiset ovat kuitenkin aina olleet uskottomia. Jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti. Jos uskollisuus ei ole aina arvossa parisuhteissa ei se ole enää muutenkaan. Työntekijän uskollisuudesta ei juuri palkita, päinvastoin. Asiakkaan uskollisuudesta ei piitata, kun kaikki haalivat vain uusia asiakkaita. Mitä niistä vanhoista välittämään? Kiertoon vaan kaikki....

Sinänsä en ala uskottomuudesta ketään moralisoimaan, jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Yleensä siinä vain satutetaan sitten muitakin.