Kolmikymppisen ajatuksia....

Nyt sitä ollaan sitten virallisesti 30-vuotiaita. Vähän on viikonlopun jäljiltä väsynyt olo, mutta täytyyhän vuosikymmenen vaihtumista kunnolla juhliakin. Nelikymppisenä sitä ei kai sitten enää jaksakaan juhlia :) Kanssajuhlijoiden kannalta olen siitä helppo tapaus, että nukahdan yleensä siinä vaiheessa, kun muilla on juhlat ylimmillään. Hyvä fiilis oli juhliessa, vähän liikaakin sitä taas syleili maailmaa ja ihmisiäkin. Minulla on niin paljon hyviä ihmisiä ympärilläni, saan olla kiitollinen. Ja voisi väittää olevani suhteellisen onnellinen mies.

Niin mitä sitä sitten odottaa elämältä kolmikymppisenä. Kuulostan nyt aika keskiluokkaiselta kolmikymppiseltä, mutta kyllähän sitä alkaisi elämäänsä kaipaamaan jo vakiintumista paremman puoliskon muodossa. Ja kai ehkä sitä omaa perhettäkin sitten kuitenkin. Toisaalta tuntuu koko ajan paremmalta tämä elämä muutenkin. Eihän onnea voi täysin muiden ihmisten kautta hakeakaan. Jospa kolmikymppisenä eläisin vihdoin sitä elämäni parasta aikaa. Harvoinhan sitä nykyhetkessä ymmärtää elävänsä hyvää elämää, vaan kaiken tajuaa jälkikäteen.

Kiva olisi myös saada jotain uutta vipinää työelämäänkin. Ehkä sitä voisi heittäytyä freelancer-toimittajaksi jossain vaiheessa, jos keikkoja alkaa tulla enemmän. Niin ainakin nyt syksyllä näyttäisi ainakin tulevan.

"Nuorta neroa" minusta ei siis tullut kaksikymppisenä, mutta jollain tavalla on eteenpäin menty monessa suhteessa. Olen kypsymässä kuin vanha viini, vaikka "aikuista" minusta ei varmaan saa koskaan. Aina olen kuitenkin se hieman hössö-Esa. Kaksikymppisenä vietetyt ikävuodet jäävät mieleen toisaalta hirveän antoisana aikana, mutta toisaalta vaikeana aikana. Kukkeinta nuoruutta, mutta kivuliatakin elämänkokemuksia. Kaksikymppisenä sitä halusi tehdä jotain merkittävää, nyt riittäisi jo sellainen tasaisen tylsä, mutta onnellinen elämäkin. Mutta maailmanparantamista en kyllä koskaan jätä :)

Huomenna sitä lähdenkin mökille Heinävedelle, jotan saattaa viikkokin vierähtää, ennen kuin kirjoittelen tänne uudestaan. Ehkä hyväkin, ettei liikaa ala toistamaan itseään :)