Seitsemän totuutta

Kamuni Salmen Vesa haastoi minut blogissaan kertomaan seitsemän totuutta itsestäni. Hmm, tuo luku seitsemän kuulostaa hieman pahaenteiseltä. Tulee mieleen ne seitsemän kuoleman syntiä. Onneksi en sentään niitä kaikkia voi lukea syntylistalleni, vaikka kaikenlaista sinne on kertynytkin. Olen jo kirjoittanut blogissani paljon sielunelämästäni. Ehkä pysyttelen nyt enemmän ulkoisissa fasiliteeteissani. Tai siis yritän.

1. Silmäni ovat siniset ja eri paria (toinen 2 plussaa ja toinen miinusta. Kai. Optikkoni tietäisi paremmin)

2. Otsahiukseni kihartuivat murrosikäisenä ja (kasvavat nopeasti.)

3. Huolehdin liikaa asioista (Joo, tiedän, että oon kertonut tän jo sata kertaa)

4. Kysyn liikaa miksi (ja kyselen kai muiltakin liikaa. Ammattitauti)

5. Tykkään hoitajista, lapsista, kissoista ja kilteistä koirista  (Elämiemme aikojen vuoksi täytyy tarkentaa, etten epäkunniottavasti tai sairaalla tavalla)

6. Olen matemaattisesti täysin lahjaton (Pääsin lukion matikastakin lähinnä säälistä läpi)

7. Lempivärini on sininen (Sopii minulle. Apua, kuulostinpa television tyylihomolta :) )

Minun pitäisi varmaan nyt haastaa seitsemän muuta vastaamaan haasteeseen, mutta eihän tätä minun blogiani ole tainnut seitsemään eri ihmistä edes kommentoida :)

PS. Huomenna mennään sitten vanhojen kamujen kanssa juhlistamaan kolmekymmenvuotista elämäntaivaltamme mökille viikonlopuksi. Kerron sitten sunnuntaina tai maanantaina, minkälaista on kun on aikuinen mies. Kerron sitten henkistyneitä toiveitani ja odotuksiani tulevasta vuosikymmenestäni. Mikäli siis en takerru viimeisiin nuoruudenpäiviini liian suurella innostuksella :)