Kunnioitetaan ja tietenkin myydään

Oletteko musiikkimaailmaa seuranneet huomanneet, kuinka jumalattoman paljon tribuuttilevyjä julkaistaan. Viimeisimpänä Dingo-tribuutti, jonka Neumann kaiken huipuksi vielä itse tuottaa. Mitä ihmeen tribuuttia on siinä, jos tribuutin teon kohde itse osallistuu tributointiinsa. Muita pikaisesti mieleen tulevia kotimaisia on Irwin ja Leevi and the leavings.

En sano, että tribuuttilevyt olisivat lähtökohtaisesti huonoja. Mutta täytyykö kaikkea tributoida? Tietysti on hyvä, että musiikissa on kunnioittamisen innostus. Eipä kukaan pääse kokemaan enää unohdetun taiteilijan kohtaloa. 

Tribuutti-innostus alkoi varkain. Muistelen, että kymmenisen vuotta sitten ensimmäisiä kertoja kuulin tribuuttilevyistä. Yksi ekoista taisi olla Led Zeppelin, John Lennon ja muut vastaavat rockin gigantosaurukset.

Suomeen innostus rantautui vasta viime vuosina. Vähän samaa intoa tribuuttilevyissä on, kuin aikanaan unplugged-levyissä, joiden teko ymmärrettiin sentään lopettaa. Unplugged-levyjä tekivät jo yhden levyn julkaisseet bändit, vaikka alkuperäinen idea oli kunnioittaa pitkää uraa ja löytää uusia sävyjä artistien tuotannosta. Ainoa mieleen jäänyt unplugged-levy oli Nirvanan Unplugged in New York. Bändi kun löysi itsestään oikeasti uusia puolia. Harmi, ettei linja ehtinyt saada jatkoa.

Tribuuttilevyissäkin uraansa aloittelevat artistit soittavat, mutta sen ymmärtää, koskapa omat idolit ovat vahvemmin mielissä vielä silloin, kun ei ala kiertämään omaa musiikillista kehäänsä. Ilmiö on sekin, että uransa lopettaneet ja nuukahtaneet artistit saavat uutta puhtia tribuuttilevyillä. Ja kukapa ei haluaisi patsastella toisten kunnioituksen kohteena.

Ja miten äärettömän helppoa on markkinoida tribuuttilevyjä. Saa myytyä sekä uusilla menestyneillä artisteilla, että vanhoilla klassikoilla. Vaikea sellaista levyä on saada epäonnistumaan kaupallisesti. Tosin sekin on edessä, kun tribuuttilevyjä tehdään artisteista, jotka eivät sellaista ansaitse. Tai artisteista, jotka tuottavat itse tribuuttilevynsä.

PS. Tuntuu, että viime aikoina kovasti julkaistu gallupeja ja tutkimuksia, joissa kerrotaan suomalaisten heikosta yhteiskunnallisten asioiden tietämyksistä. Onko se järkevää? Ei se ainakaan äänestysinnostusta kasvata. Silloin iskee se antakaa meidän olla rauhassa -vaihde päälle. Itsekin ajattelin viikonloppuna mennä jokatapauksessa äänestämään.