Tieto(a) kansalaisille

Tieto on valtaa, sanoo vanha totuus ja toden totta niin asia onkin. Ja tietoa käytetään surutta vallankäytössä hyväksi. Siksi, koska tieto ei ole koskaan kaikkien saatavilla. Ja osa ei sitä haluaisi vastaanottaa, vaikka olisikin.

Tänään kävin mielenkiintoisessa verkkoviestintäkoulutuksessa, jossa kerrottiin "vanhan vallan" murenemisesta aina vain kehittyvän verkkomaailman edessä. Tiedon välitys ei enää kulje sitä vanhaa polkua päätöksentekijä, media, kansalaiset. Ja ottakaa sitten sen jälkeen tai jättäkää. Youtube, blogit ja muu yhteisöllinen tiedonjakaminen on jo muuttanut vallitsevaa todellisuutta, mutta työsarkaa vielä riittää. Ainakin niin kauan, kun kaikki eivät elä verkkomaailmaa.

Minulle heräsi paljon ajatuksia. Mitä on oikea tieto ja kenellä oikeus määrittää oikea tieto? Mikä merkitys on henkilön omilla kokemuksilla, tunteilla ja uskomuksilla. Eikö tieto ole silloin hänen mielestään ja hänelle oikeaa? Minun silmäni avautuivat, olen itse aina uskonut tietäväni paljon asioista, mutta kuinka paljon tuosta tiedota on pelkästään omaksuttua tai toisten tietoa pureksimatta. Ja kuinka paljon tiedosta on yhteisön yhteistä tietoa, joka on suodatettu muidenkin kuin oman pohdintani kautta. Ja onko tuo yhteisön tieto oikeaa vai väärää? Ihminen tai ainakin minä ajattelen asioita liikaa itseni kautta.

Suomi on asiantuntijatiedon luvattu maa. Tiedon täytyy tulla joltakin auktoriteetilta, ennen kuin se voi olla "oikeaa tietoa". Asiantuntijat ja päätöksentekijät mielellään pitävätkin tiedon itsellään. No ei sananmukaisesti, mutta kielen avulla. Kieli, jota kaikki eivät ymmärrä, ei kyllä johda yhteiseen pohdiskeluun asioista. Tästä esimerkkinä julkisen hallinnon kieli melkeinpä kaikissa päätöselimissä. Suomessa ei tietoa myöskään haluta julkistaa tai asettaa julkiseen keskusteluun aidosti, ellei asia ole mietitty jo päätöstä varten valmiiksi. Poliitikko mielellään julkistaa asian niin, että saa siitä itse hyödyn äänestäjiensä silmissä. Ei sen takia, että jossain olisi tapahtunut huutava vääryys.

Tanskassa kuulemma on toisin. Siellä ennen päätöksentekoa päätökset viedään ns. kansalaisraadille. Ja kas kummaa, kun kansalaisraati on saanut asiaa käsitellä, myöskään päätöksenteon jälkeen ei koeta niin paljon epäoikeudenmukaisuutta. Poliittinen päätöksenteko ei valitettavasti tätä nykyä enää ilmeisesti kansalaisten mielipidettä vastaa. Lähes kaikki ovat tyytymättömiä ja kokevat tulleensa väärinkohdelluiksi.

Wikipediassahan tieto on periaatteessa kaikkien muokattavissa. Ja tutkimusten mukaan se ei ole sen väärempää tietoa kuin tietosanakirjoissakaan. Eli jos ihmiset saavat aidosti osallistua, myös päätökset voisivat olla "oikeita".

Itse en kyllä usko täydelliseen virtuaalimaailmaan niin kuin jotkut ennustavat, aina on ihmisiä, joita netti ei kiinnosta. Tosin vaarana on, että he syrjäytyvät päätöksenteosta sen jälkeen kuin "paperimohikaanit" poistuvat päättävistä elimistä. Siis ne, jotka vaativat joka asian paperilla.

PS. Eilen katsoin Tuomas Enbusken uuden tv-ohjelman. Hän on kyllä ehdottomasti paras tv-toimittaja tällä hetkellä. Oli kyllä todella hyvä näkökulma poliitikkojen tavoittelemaan julkisuuskuvaan. Siihen julkisuuskuvaan, mikä on heille edullista. Ei media ole pr-toimisto ole, vaan sen tehtävä on myös kritisoida. Silti olen sitä mieltä, ettei kenenkään seurustelu kuulu kenellekään, ellei salarakas nyt satu olemaan Mata Hari vieraan vallan palveluksessa.