Entä jos meillä ei olisi uutisia...

Lehtitoimittajilla on huomenna totinen päivä. Hyväksytäänkö uusi työehtosopimus vai ei. Mikäli sopimusta ei hyväksytä, lienee lakkokin mahdollinen. Entä jos muutkin toimittajat menisivät lakkoon, eikä rikkureitakaan ilmaantuisi ja jokaikinen toimittaja kuuluisi Journalistiliittoon. Minkälainen olisi Suomi esim. kuukauden ilman mediaa. Ilman sanomalehtiä ja toimitettuja tv-ohjelmia.

Media on niin iso osa elämäämme, että pelkäänpä, että ihmisillä ei olisi juuri keskusteltavaa keskenään. Ainakin jos ollaan vähän vieraampia toisilleen. Ei tarvitse sivukorvalla ihmisiä paljoa kuunnella, kun selviää, että monet keskustelut käydään iltapäivälehtien jutuista. Ihmetellään maailman menoa ja jutellaan julkkisten touhuista.

Mutta löytyisikö ihmisille pidemmän ajan kuluessa uutta puhuttavaa? Mentäisiinkö syvällisempiin keskusteluihin? Pohdittaisiin elämää oikein kunnolla, kun uutisia suomeksi tai ruotsiksi ei olisi saatavilla. Soiteltaisiin niillekin kavereille, joille ei olla aikoihin soiteltu.

Itselläni taitaisi ulkomaiset uutispalvelut tulla aktiivikäyttöön. Kyllähän sitä jotain uutisia on pakko päivittäin saada. Mutta entä jos jossain vaiheessa sitten kyllästyisi niihin. Miten sitä elämänsä rakentaisi? Alkaisinko etsimään niitä kylän parhaita tarinankertojia ja odottaisin matkalta palaavia entistä innokkaammin kuullakseni mitä tapahtuu Suomessa ja maailmalla.

Rötösherrat ja muut vilunkikaverit varmasti hihkuisivat riemusta. Aikaa koplaamiseen tulisi ilman kiinnijäämisen riskiä. Monet kytkykaupat tehtaisiin, kun ei tarvitsisi pelätä median reaktioita. Todellinen karva paljastuisi. Tavallisen ihmisen viimeinen uhkauskeinokin on virkavallalle ja yritykselle monesti kääntyminen median puoleen, vaikka Karpoa ei enää olekaan. Nyt tuota apua ei olisi saatavilla ja taistelu epäoikeudenmukaisuuksia vastaan täytyisi käydä muilla keinoilla.

Mutta jos lakko venyisi ja venyisi, niin muuttuisiko ihmisten ajatusmaailma, kun mediasta ei löytyisi avittajaa maailmankatsomukseen. Pelkäisivätkö ihmiset vähemmän, kun tappouutisia ei lukisi päivittäin. Ja miten yhteiskunta järjestyisi, kun äkillisistä jokaisen elämään koskettavista asioista ei saisi välittömästi tietoa.

Rauhoittuisivatko ihmiset, kun jokainen tietäisi, että nyt eletään vain itselleen ja muille ihmisille. Tuosta valtavan muun ihmismassan tekemisestä kun ei olisi tietoa kuin ajan kanssa ja kiertoteiden kautta. Tai korkeintaan elettäisiin huhujen varassa. Se ehkä saattaisi aiheuttaa paniikkiakin, kun ei olisi mitään kanavaa, joka kertoisi, miten asiat ovat.

Mutta vähentyisikö se paljon parjattu kiire? Sitä ainakin moni toivoisi. Ei olisi kiire kuulla tai tietää enää mitään. Tosin Kauhajoenkin ampumistragedia osoitti, että tekstiviestit kulkevat mitään uutisointia nopeammin. Eläisimme todennäköisesti tekstiviestiyhteiskunnassa, mikäli mediaa ei olisi.

Miten media korvattaisiin. Ihmiset saattaisivat jutella enemmän, levittää tietoa spontaanisti kaduilla. Kasvaisiko sitä viime aikoina kaivattua yhteisöllisyyttä, kun meidän olisi pakko kommunikoida keskenämme, että yhteiskunta pyörisi.

Mutta aika hankalaa se elämä taitaisi olla ilman mediaa. Media on me ja me olemme media. Kumpikaan ei taida tulla toimeen ilman toista. Kenenkään ei ole tietenkään pakko nytkään lukea tai katsoa mitään. Ja niin osa valitettavasti tekeekin.

Pahoin pelkään, että ihmiset kaipaisivat oikeiden uutisten sijasta eniten hömppäuutisia. Ja niistä elävät julkkiksethan joutuisivat suorastaan heitteille. Mitä tapahtuisi Teuvo Lomanille tai Martina Aitolehdelle?