Pilattujen kirkonkylien Suomi

Sitten taas yhteen lempi-aiheeseeni: rumaksi tehtyyn Suomeen. Perjantain Suomen Kuvalehdessä oli ansiokas kuvareportaasi rumien ja typeräksi tehtyjen kirkonkylien Suomesta, joissa samalla kaavaa ovat talot ympätty samaan laatikkomaiseen muotoon, mikä on muutenkin ollut aikanaan ihanteena. Oma kesänviettopitäjäni Heinävesikin komeili kuvareportaasissa kirkonkylällään. Kotiseudulleen palannut markkinointiasiamies sentään pahoitteli tapahtunutta. Ja niin varmaan maaseudun kirkonkylissä tänä päivänä moni muukin. 

Oikeasti 60-70-luvun pikkupitäjien kuntapäättäjät pitäisi saada jonkinlaisen totuuskomission eteen, miksi he antoivat kaikkien maaseutupitäjien kirkonkylien tulla samannäköiseksi yhden raitin ympärillä olevien laatikkotalojen kauhistukseksi. Kun jokaisella oli aiemmin jotain pitäjälle kuuluvaa ainutkertaista.

Aikanaan ilmeisesti haluttiin tehdä maaseutupitäjistä kaupunkimaisempia. Maaseutu kun oli kirosana ja häpeä. Sama purkuhuumahan oli kaupungeissakin. Ja nyt sitten elämme muutama kaupunkia ja säilynyttä maaseutupitäjän kirkonkylää lukuun ottamatta rumuuden keskellä ja kukaan ei voi hyvin ainakaan sen takia, että ympärillä olisi kaunista historiaa. Takaisin emme enää puurakennuksia koskaan saa. Mutta maaseutu ei ole enää kirosana vaan iloinen asia, miksi siis kirkonkyliäkin ei saatettaisi julistamaan tuota ilosanomaa.

Sotien jälkeen kaikki pyritään rakentamaan yleensä muualla mahdollisimman ennalleen. Suomessahan näin ei tehty edes täysin tuhotussa Rovaniemessä. En pahisi pahitteeksi ja tuskin kukaan muukaan, jos maaseudun kirkonkylät ennallistettaisiin. Varsinkin kun kuntien kaavoittajat huumanneet pankit ja kauppaketjutkin ovat kirkonkylistä kadonneet. Nythän maaseudulla kokoonnutaan kai valtatien varrella olevaan yhtä hirvittävän näköisiin ABC-huoltoasemapalvelukeskuskolosseihin.

PS. Vanhoista taloista puheen ollen. Poikkesimme Neiti A:n kanssa kansallismuseoon viikonloppuna. Suomen sota -näyttely oli toki hieno, mutta rahvaan näkemystä ei juuri löytynyt. Löytyi vaikka minkä kuninkaan univormua, mutta ei ainuttakaan esinettä tavallisen ihmisen elämästä noina aikoina. Museotkin ovat panostaneet interaktiivisuuteen, sillä kävijöillä oli mahdollisuus päästä äkseeraamaan Suomen sodan aikaisiin univormuihin pukeutuneiden sotilaiden kanssa. Itse jätin väliin, kahdeksan kuukautta Vekaranjärvellä toi tuntumaa jo siihen hommaan. Lisäksi se museon savupirtti oli ihan yhtä kiehtova, kun sen lapsena ekan kerran näin.

Museokäynnin jälkeen hullaannuin minäkin ostoshuumaan Stockan Hulluilla päivillä, kunhan uskalsin ensin sinne ihmistungokseen survoutua. Ostin tosin vaan levyjä, mutta niillä onkin enemmän pysyvää arvoa kuin monilla turhakkeilla.

Martti Ahtisaari sai vihdoin rauhan nobelinsa. Hieman taas vain kummastuttaa, aivan kuin suomalaiset sen olisivat voittaneet. Kyllä se tuli ihan Ahtisaaren oman persoonan ja työn kautta. Kirjailijaliittokin teki hyvän valinnan kun valitsi Tuula-Liina Variksen puheenjohtajakseen. Ensimmäisen naisen historiansa aikana. Ja pätevimmän ainakin mitä Tuula-Liinan kolumneja ja kirjoja olen lukenut. Suurin tosi-tv-innostukseni on muuten laantumassa, kun BB:stä heitettiin Niko ulos ja Idolsissakaan se persoonallinen pullea poika ei päässyt jatkoon.