Hyvästit kiihkokapitalismille?

Viime aikoina on ennusteltu useammastakin eri suusta kiihkokapitalismin katoa. Kiihkokapitalismilla tarkoitan sitä uskoa, että markkinavoimiin ei saa tai haluta puuttua. Itse en usko, että pulskat tehtaanjohtajat ja kasvottomat sijoittajat mihinkään häviävät. Ainakaan he eivät voi tehdä vähään aikaan mitä lystäävät. Ja silloin kapitalistillekin kelpaa yhteiskunnan suojelus, kun korttitalo alkaa kaatua. Muutenhan tuo yhteiskunta on rahan lähde.

Jaksoissahan kapitalismin ja valtion kontrolloiman talouden jana menee. Välillä uskotaan, että nousukausi jatkuu ikuisesti, eikä sitä mikään uhkaa. Imu vetää mukanansa vähemmän taloudesta ymmärtävätkin. Kapitalismi on kuitenkin taitolaji ja siinä useimmat polttavat näppinsä. Kai kaikki muuten rikkaita olisivatkin.

Mutta näinhän se menee kuten sanoin, että sitten taas kun menee huonosti, niin valtion täytyy tulla väliin. Ihmettelen vain, miksi veronmaksajien pitää maksaa sen islantilaispankin retkuun menneiden talletusten suoja. Kukaan ei ollut pakottanut heitä pankkiin tallettamaan. Tilanne on eri kun 90-luvun lamassa, itse näin heti, ettei kalastajakansakunnan talousseikkailusta hyvää seuraa. Niin kuin ei seurannutkaan. Samoin kävi Suomelle aikanaan, silloin kuin meidän piti olla Pohjolan Japani.

Lähtökohtaisesti kapitalismin tuskin tulee hävitä. On nähty, ettei sosialismi tähän mennessä ole onnistunut saamaan ihmisiä yrittämään tai edes ylläpitämään yhteiskuntaa kestävästi. Sosialistiset yhteiskunnat ovat rappeutuneet sisältäpäin nopeammin kuin kapitalistiset. Vieläpä moraalisestikin. Kapitalistiset uskovat rahaan, mutta tuo raha on kantanut yhteiskuntia ainakin ilman täydellistä yhteiskuntarakenteiden romahdusta. Tehokkain yhteiskuntajärjestelmä onkin kapitalismin ja sosialismin välimuoto, silloin kun ihmiset tuntevat rakentavansa yhteiskuntaa yhdessä ja ovat aidosti solidaarisia heikompia kohtaan.

Yksi asia, mitä aikamme tulee vielä jossain vaiheessa katkerasti katumaan, on julkisten palveluiden tosiasiallinen alasajo. Onko itseasiassa yhdenkään palvelun todettu parantuneen radikaalisti sen yksityistämisen jälkeen? Esimerkkejä: Britanniassa yksityistettiin lähes kaikki Thatcherin kaudella. Tulos on, että junat kulkevat miten sattuvat ja terveydenhuollossakaan ei hurraamista ole. Usan terveysjärjestelmä on epäoikeudenmukainen ja lisäksi vielä kallis. Moni kuntakin tulee huomaamaan samat asiat.

Uudet kohta valittavat valtuutetut tulevat olemaan paljon vartijana. Seuraavan neljän vuoden kehitystä on vaikeaa ennustaa. Jonkinlaisen murroksen kynnyksellä elämme, sen aistii, mutta minkälainen maailmanne on neljän vuoden päästä, onkin jo vaikeampi sanoa.

Pääkaupunkiseudun sosiaaliasiamiehet esittivät yhden keinon, millä turvata kuntalaisille julkiset palvelut. Jos laissa olisi kohta perusturvarikos, niin kunnissa ei voitaisi tietoisesti alibudjetoida palveluita. Päättäjät joutuisivat moisesta oikeuden eteen. Onko se sitten ainoa keino turvata palvelut, en tiedä. Toivottavasti ei. Monesti poliittisille päättäjille vain esitetäänkin päätösesitys ainoana keinona, vaikka näinhän asiat eivät aina ole.

PS. Anni Sinnemäki esitti jokin aika sitten, että kuntien työpaikkojen työhakemuksia tulisi saada jättää nimettömästi, jotta maahanmuuttajat olisivat samalla viivalla muiden hakijoiden kanssa. Samalla pitäisi turvata kai myös se, ettei koulutus, sukupuoli tai sukupuolinen suuntautuminen näkyisi tai haastattelussa haastateltavan ylipaino näkyisi, sillä kyllä näilläkin perusteilla syrjitään ihmisiä työhön otettaessa. Näin vieläpä enemmän yksityisellä puolella. Toisaalta ihmisethän ihmisiä töihin ottavat. Ennakkoluulot ja oma tausta puhuu, vaikka kuinka oltaisiin edistyksellisiä omasta mielestään.