Uutuuksia metsästämässä

Lauantain Hesarissa on eräs hyvä palsta. Nimittäin Anti-Manninen, jossa hän suomii kaikkia uusia ilmiöitä ja hilavitkuttimia. Jokin aikaa sitten Manninen kirjoitti hammasharjojen muuttumisesta kohta tunnistamattomiksi kummajaisiksi. Tavallista hammasharjaa on enää vaikea löytää. Kaikkia muita kyllä löytyy taipusine ominaisuuksineen ja kauniine väreineen.

Näin arkipäivän kuluttajana olen huomannut, että halvan hinnan, ja jo aikaisemmin kirjoittamani helppouden lisäksi kilpailua kuluttajien sydämistä käydään uutuuksilla. Ei tarvitse montaa mainosta selata läpi, kun löytää tekstin sijasta sanan uutuus. Tietenkin tuote on aina entisiä parempi ja niin, useimmiten hintakin vähintään hiuskarvan verran kalliimpi.

Itse asiassa koko teollisuus pyörii uutuksien ympärillä. Puhutaan tuotekehityksestä. Tietenkin mitään mieltä missään ei olisi, jos ei tuotteita kehitettäisi, siitä ei ole kysymys. Mutta se sykli, se on hurjasti nopeutunut. Uusia tuotteita tuodaan useampi vuodessa samalta yritykseltä. Ja jos ei tuote heti löydä kuluttajien sydämiä, se hylätään. Kärsivällisyyttä ei riitä, kun tulosta on aina saatava heti.

Ongelma piilee markkinoinnin kannalta siinä, että ihmiset ovat yllättävän tuoteuskollisia. Itse olen ostanut esim. sitä sinistä hienoa suomalaista shampoota jo vuosikymmenen. Tuotetta on minusta turha kehitellä, en kaipaa siihen muutoksia. En tarvitse mansikanhajuista shampoota ja Jenkki-purkkani haluan siinä sinisessä pussissa tavallisella maulla. Minun lisäkseni muukin kansa halajaa klassikkotuotteitaan. Ei tuotetta voi väkisin vyöryttää klassikoksi. Siitä tulee klassikko, jos on tullakseen. Jos tuote vain on hyvä.

Uutuuksia tehtaillessa ovat unohtuneet perustuotteet. Jos jokin on uutuus, täytyy siinä olla erikoinen maku tai sitten mukana tulee tarpeeton kylkiäinen. Tai sitten kiusallaan kehitellään tuotteita isäntälaitteestaan erillään. Klassikkoesimerkkinä pölynimurin pölypussit, joita kannattaa pölynimuria hankkiessaan hankkia samalla vuosiksi eteenpäin. Takuuvarmaa on, että sopivia pölypusseja et muuten löydä, vaan joudut leikkelemään niitä vallan kirjavasta joukosta.

En tiedä, missä vaiheessa jouduimme uutuusvimman valtaan. Varmaan siinä vaiheessa, kun elämä muuttui muutenkin hektisemmäksi. Tuntuu ihan vakavasti puhuen siltä, että tuotteet suunnitellaankin niin, etteivät ne kestä kuin tietyn ajan, jolloin on pakko hommata uusi. Jo senkin takia, että korjaaminen tulee kalliimmaksi. Tuotteet myös suunnitellaan niin, ettei niitä pysty enää itse korjaamaan. Täytyy mennä merkkikorjaamoon. Tästä esimerkkinä autot.

Osa ihmisistä on saatu uutuusmaniaan ajettua, varsinkin hyvinä aikoina kilpaillaan, kenellä on uusimmat kännykät miljoonine ominaisuuksineen, vaikka itse soittaminen on jo työn takana. Tähän uutuusmaniaan kun on ihmiset saatu, niin on yritystenkin helppo manioida keskenään järjettömällä tuotekehittelyllä, joihin ne itsekin väsyvät. Pääasialliset tulot tulevat kuitenkin niistä perustuotteista, joita kuluttajat rakastavat.

Niin, ei se aina vaihtamalla parane.