Olisiko taantumasta hyötyäkin?

Tällä viikolla kukaan ei liene välttynyt Usan pankkikriisi-uutisoinnilta. Historiallista on, että Usassa valtio on näinkin vahvasti puuttunut talouselämään. Idea on vähän sama kuin Suomessa lama-aikana 90-luvulla eli valtio ottaa kontolleen tappiolliset pankit tai niiden luotot. En ole todellakaan talouden asiantuntija, mutta jotenkin näin se kai meni.

Jos Usan talous romahtaa, vaikuttaa se tietenkin Eurooppaankin. Tosin tätä talouskriisiä on jo kauan manattu. Ikään kuin sitä oikein toivottaisiinkin. Saadaan syytä jälleen tehostaa ja kiristää työntekijöitä palkanalennuksella Finnairin tapaan. Minusta tuntuu, että aina on jokin talouden kriisi menossa, vaikka elintaso joillakin senkun kohenee.

En haluaisi kuulostaa ylimieliseltä ja liian taloudellisesti hyvinvoivalta, mutta itse en ole oikein huomannut mitään taantumaa. En ole ottanut kohtuuttomia lainoja, en elä velaksi muutenkaan ja tapanani ei ole koskaan ollut viljellä rahaa ympäriinsä. En sitä tietenkään kiistä, että joillakin se taantuma voi vaikuttaa. Ainakin kaikkein köyhimmillä kaikki heilahdukset tuntuvat rahapussissa.

Taantumaa ja talouskriisejä manataan koko elämän pysäyttäjäksi. Mutta onko se välttämättä huono asia? Että ihmiset miettisivät, tarvitsenko oikeasti juuri nyt uutta autoa tai välttäisikö vielä pari vuotta vuokrakerrostalossakin. Miettisivät myös, miten oikeasti voi tehdä ruokaa halvalla ja nauttia elämästä ylipäätään. Ei kaikkeen rahaa tarvita. Tosin kyllä se kovasti edesauttaa elämästä nauttimista.

Aikaisemmin ihmiset vetivät yhtä köyttä, kun oli vaikeaa. Sodan jälkeen eivät kaupat pursunneet tavaroita, mutta silloin rakennettiin ja autettiin toisia yhdessä. Uskoisin, että 30-luvun pula-aikoinakin tunnettiin sentään jotain sympatiaa huono-osaisempia kohtaan. Valtiovalta järjesti työttömille edes tilapäistöitä. Usassa ja Euroopassa massiivisia rakennusohjelmiakin.

90-luvun lama oli kaikkea muuta kuin kansakuntaa yhdistävä. Laman aiheuttajat tai vähintään lietsojat eli pankkikeisarit päästettiin kuin koira veräjästä. Kansa maksoi. Mutta laman uhrit taas jätettiin omilleen jättivelkoihin ja suruunsa ryyppäämään. Kansa jakautui, eikä se vieläkään ole samaa yhtä onnellista kansaa. Puhutaan laman uhreista. Nuorimmat laman uhrit ovat vielä kouluikäisiä. Armoa ei annettu, ehkä lama vain puhkaisi lopulta paiseen, joka oli odottanut puhkeamistaan. Jaon uudelleen rikkaisiin ja köyhiin.

Mutta entä jos nyt oikeasti vaivumme lamaan. Miten kansakunta käyttäytyy tällä kertaa? Löydämmekö sen yhteisen "talvisodan" hengen uudestaan? Kouluampumiset viimeistään osoittivat, että jossain on pahasti menty vikaan. Voittajien ja häviäjien aika kun ei saisi alkaa jo koulusta. Tosin sen se on jo tehnyt. Kansakunta osaa lukea ja kirjoittaa maailman parhaiten, mutta ei osaa tuntea empatiaa tai myötätuntoa pulassa olevalle ja heikommalle.

PS. Onnea kuntavaaliehdokkaille. Kolme neljästä suomalaisesta ei tiedä tutkimuksen mukaan, mitkä puolueet ovat hallituksessa. Siitä sitten rankaisemaan vain hallitusvastuusta. Tämän viikon kohutuin tv-ohjelma on ollut Tallitähdet -sarja. Ensiksi julkkikset eivät tahtoneet pysyä ratsailla ja katkoivat jäseniään. Lopuksi hevoselle annettiin sananmukaisesti turpaan. Siitä vain kaikki ratsastamaan. Tein muuten pientä testiä vaalikoneista. Melkein samanlaiset kysymykset eri muodossa olivat jokaisessa koneessa. Ja joka kerta tuli silti eri ehdokas. Pitäisikö tyytyä siihen vanhaan kunnon naamavalintaan? Vuodatus.net (blogini ylläpitojärjestelmät) siirtyy viikon kohu-yhtiö Alma Median omistukseen muuten.