PS. Vielä kuntavaaleista

Piti pitää tänään blogivapaata päivää, mutta pakkohan se oli taas kirjoittaa. Varsinkin kun kuntavaalit vielä tuoreena mielessä.

Vaaleissa tapahtui hyvin pitkälti se, mitä odotettiinkin tapahtuvan. Kepulaiset ja demarit hävisivät ja kokoomus voitti. Perussuomalaisetkin pystyivät vastaamaan heille pedattuun vaalivoittoon. Se oli itseasiassa virkistävä poikkeus. Tuli tunne, että maanpinnasta voi vieläkin nousta, eikä vain odottaa samojen vanhojen puolueiden ja naamojen jylläävän.

Kepussa luulisi jo pikkuhiljaa alkavan nykyisen puheenjohtajan ja puoluesihteerin lähtölaskenta. Päteviä naisia löytyisi puolueesta, mutta Jäätteenmäen varjo painanee vielä liikaa perinteisimmässä puolueessa. Kepun vaalikampanjassa oli innostuttavaa yhtä paljon kuin lokakuisessa aamunkoitossa.

Vähemmälle huomiolle jäi vihreiden niskalenkki vasemmistoliitosta, joka ennustaa vasemmistoliiton hitaan kuihtumisen jatkumista SKP:n kaltaiseksi pienpuolueeksi. Vasemmistoliitto muistuttaa liiaksi ideologialtaan vihreitä, joten mikseivät äänestäjät äänestäisi sitä "alkuperäistä" vihreän aatteen omaavaa puoluetta. Ellei vasemmistoliitto löydä pian omaa ideologiaan, sen kohtalo sinetöityy. Sääli, ettei rohkeutta löydy, sillä mahdollisuuksia olisi, sitten kun porvareiden "oikeassaolon" aika päättyy. Korhonen on puoluejohtajana yhtä karismaattinen kuin kasa wunderbaumeja.

Muuten vihreillä säilyi statusquo. Ei mitään megaluokan vaalivoittoa, mutta ei myöskään tappioita. Itse asiassa Espoossa mentiin jo demareidenkin ohi. Se ei ollut yllätys, yllätys olisi ollut, jos se olisi tapahtunut Vantaalla. Vihreiden on vaikeaa koskaan lyödä itseään täysin läpi perinteisissä työväenkaupungeissa, sillä duunareita ei ehdokkaissa riittävästi ole. Vähän liikaa ehkä niitä lähes täydellisiä  "kympin tyttöjä" sytyttämään jurrikoita ja tarjoustalokansaa. Cronberg jää myös harmittavan usein tapetiksi puoluejohtajien tv-väittelyissä.

RKP:n kohtalo sinetöityy samaan tahtiin kuin ruotsinkielisen vähemmistön määrä vähenee, joten heistä ei sen enempää. Kristilliset olivat koko kampanjan ajan niin näkymättömiä, että aina vain ihmettelee enemmän, miksi he eivät liity kokoomukseen tai kepulaisiin. Mikä on heidän viestinsä? Kertokaa se minulle, pliis.

Demarit hävisivät yllättävänkin vähän huomioon ottaen sen, ettei heillä ole ollut mitään oikeaa annettavaa oppositiossa. Enimmäkseen jo muiden suusta kuultuja vaalisloganeita ja sormea alituiseen heristävä opettaja-urpilainen. Kuntalaiset eivät voineet uskoa heidän viestiään, sillä heidän politiikkansa oli hallituksessa oikeistolaisempaa kuin porvareiden itsensä. Kaivataan karismaattista johtajaa. Sellainen Lipponen oli, voittoa ei ennen sellaisen löytymistä. Jotain demareiden arjesta vieraantumisesta kertoi se, että juhlivat tappiota kuin voittoa.

Kokoomus onnistui huijaamaan äänestäjiä muutospuheillaan, ikäänkuin he olisivat ainoa puolue, joka kykenisi muutokseen. Jos muutos on sitä, että palvelut yksityistetään laput silmillä, minä en heidän muutostaan halua. En halua myöskään uudestaan asua Helsingin maalaiskunnassa. Kokoomuksella on ehdottomasti paras imagokonsultointi ja mainostoimisto. Toiset apinoivat heitä, mutta epäonnistuvat. Kokoomuksella on myös ylivoimainen kyky tehdä silmänkääntötemppuja niin, että vaaliagendaksi kääntyy jokin muu, kuin mikä pitäisi kääntyä.

Perussuomalaisten nousu Vantaalla ja Espoossa tuo uutta vipinää näihin urautuneisiin valtuustoihin. Varsinkin jos persut osaavat käyttää tilanteen hyödykseen. Kansan syviä ryvejä he eivät kuitenkaan tavoittaneet. Pikemminkin demareihin pettyneitä äänestäjiä. Äänestysprosentti on yhä sitä luokkaa isoissa kaupungeissa, ettei niitä lähiöitä ole räjäytetty vieläkään äänestämään.

Sen verran kyllä sympatisoin persuja, että mikä h.....in oikeus muilla puolueilla on väittää, että puolueen saamat äänet ovat vain protestiääniä ja että puolueiden täytyy mennä itseensä, miksi persut voittivat. Ikään kuin olisi oikein äänestää joitain tiettyjä puolueita. Kyllä ihmiset nyt itse tietävät ja haluavat äänestää sitä mitä haluavat. Olisivat itsekin sitten populisteja nuo sättijäpuolueet, jos se kerran haittaa. Politiikka on aina populismia hyvät puolueet.

Mitä muuta kuin populismia on isojen puolueiden katteettomien vaalilupausten antaminen.