Ihminen nimeltä kassilohi ja keskikalja

- Ihminen on alkujansa kala, valisti alikersantti Lahtinen Tuntemattomassa sotilaassa alikersantti Hietasta. Evoluution rajoja rikkoen hän olikin oikeassa. Mutta emme me niin kaukana ns. kassilohista ole. Meistä on kasvatettu/syötetty laiskanpulskeita ja pulleita. Me syömme kuten kassilohet yksinkertaista ja nopeasti lihottavaa ravintoa. Ja sitten meitä moititaan siitä. Mokomat tahdottomat. Meitä pyydetään elämään toisin tavoin kuin ne eväät ja todellisuus, mikä meille annetaan.

Teollista ruokaa pidettiin kauan sitten perheenäidin pelastuksena, mutta nyt teollinen valmisruoka on tupakka- ja kalja- ja karkkitehtaiden kaltainen inhoke. Silti valmisruokaa tai teollisesti kasvatettuja eläimiä syödään. Moni sanoo mielellään kokkaavansa alkuperäisaineista, mutta moniko sitä sitten tekee todellisuudessa onkin eri asia. Ohjeita kotikokeille ei näinä päivinä puutu, kun kaikkialla on reseptejä.

Monet valittelevat kiirettä syyksi, että ostaa valmisruokaa. Mutta mihin se aika menee, mikä ruoanlaitosta nipistetään. Televisionkatseluun? Mutta mautonta valmisruoka on, sitä ei kukaan kiistä. Suolaa ja muita lisäkkeitä laitetaan sen takia, jotta joko mauton ruoka maistuisi tai että peitettäisiin epämiellyttävä maku.

Loppujen lopuksi kaikessa on kyse siitä, mitä meille markkinoidaan ja valmistetaan. Ja mitä meidän kuvitellaan haluavan ostaa. Jos kaikki kieltäytyisivät syömästä muuta kuin luomua, niin pelkkää luomua meille kohtaa myytäisiin.

Yleensä sanotaan, että valmisruoka on kalliimpaa kuin alkuperäisaineista valmistettu ruoka. Itse en menisi vannomaan. Ei kaupasta tarvitse riisiä, vihanneksi ja maitoa kummempaa ostaa, kun lasku on yli kymmenen euroa. Mutta kuinka moni valmisruoka maksaa yli 10 euroa. Aika harva. Ja kuinka moni jaksaa kiertää kauppoja tarjouksia etsien, ellei ole siihen taloudellista pakkoa?

Pysymme siis vielä hyvän aikaa laiskanpulskeina kassilohina. Työtä varten kasvatettuina pötkylöinä, jotka viimeistään kouluissa tottuvat syömään hajutonta ja mautonta. Mutta sellaisenhan maailmamme halutaan olevankin.

Jos valmisruoka herättää tunteita, niin tunteita herättää myös 40 vuotta sitten viinakaupan kätköistä vapautunut keskikalja, keskari, keppana. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Aikanaan keskikaljan vapauttamista vastustettiin kansanliikkeen voimin. Nyt taitaisi kansanliike syntyä, jos keskari joutuisi pannaan tai sen hintaa räjähdysmäisesti lisättäisiin. Epäilenpä, että se kauan kaivattu kapinakaan ei olisi köyhältä kansalta kaukana, mikäli katkeruutta ja pettymystä ei voisi enää kaljalla lievittää.

Mitään lisävapautuksia tuskin on keskikaljalle luvassa, koska sitä myydään jo lähes joka paikassa. Muistaakseni sitä sai joskus huoltoasemilta ympärivuorokauden. Kokeilu taidettiin lopettaa pian, kun ihmiset kantoivat kaljaa huoltsikalta 24/7.

Keskikalja on soluttaunut elämiimme kuin hiipien. Sen varjolla kaupat saavat asiakkaita ja vaikea on löytää kyläjuhlia suurempaa tapahtumaa, jossa malttamattomin jono ei olisi kaljateltan luona. Jotain hellyyttävää oli armeija-aikoina lomabussien pysähdys Liljendalin Shellillä, kun noin 500 varusmiestä juoksee kilpaa ostamaan kaljaa. Siinä sitä olisi ollut oluttehtaille mainosta ja kansanvalistajat huomanneet työnsä toivottomuuden. Vastaavanlaisia muistoja keskikaljalla voidelluista seikkailuista tulee monella suomalaisella mieleen.

Keskikalja on neljän vuosikymmenen aikaa täysin arkipäiväistynyt. Sen nauttiminen useinkaan ei ole kovinkaan paheksuttua mikäli ei humallu. Toisin on asiat Viru Kankeen ja muiden väkevien viisasten juomien kanssa. Minulle tuota viisautta niiden nauttimisessa ei ole koskaan siunaantunutkaan.

En rupea sinänsä hurskastelemaan. Kulutan varmasti oman osani suomalaisten keskikaljasammioista. Tosin viime aikoina en ole juonut enää muuta kuin Sakua. Suomalaiset oluet ovat yksinkertaisesti mauttomia ja persoonattomia. Minuun ei paljousalennukset uppoa, en tarvitse tupaa täyteen kaljaa. Tiedän kyllä saavani sitä sitten kun kaljaa haluan.

Kaljahan ei sinänsä aloittelijalle edes maistu hyvältä. Se on viekkaudessaan kuin tupakka, joka sitoo helposti pauloihinsa. Minulle tupakointikielto ravintoloissa merkkasi sitä, että käyn ravintoloissa vain terassikautena.

PS. Jos joku on pohtinut, missä saisi digikuvansa kehitettyä vanhan kansan kuviksi, se onnistuu Yhteishyvä -lehden mukaan ainakin osoitteessa: www.s-kanava.fi/kuvapalvelu. Jonkinlaisia muovihärveleitähän on keksitty digikuvien katseluun, mutta minä en sellaisia hirvityksiä osta. Tähän asti olen vain tyytynyt tulostelemaan digikuvia.

Otin muuten myös google-mainoksen sivuilleni, jos joku ihmettelee sellaisen ilmestymistä. Tuskinpa sillä rikastumaan pääsen. Kun blogissa kerran on jo pohjassa muutenkin mainoksia, niin ajattelin, että miksi en myös itse hyötyisi. Niinhän se menee, että "money talks, bullshit walks. "