Katsottua: Olavi Virta: Olavi Virran tie ryysyistä rikkauksiin ja takaisin

 

Katsoin eilen tv-ensi-iltansa saaneen Olavi Virta-elokuvan. Kuten melkein kaikki Timo Koivusalon ohjaamat elokuvat, niin tämäkin haukuttiin kriitikoiden toimesta. Tiettyjä puutteita siinä on, mutta mielestäni elokuva oli ihan ok katsottava juoneltaan. Ei klassikko, mutta huonompia on nähty. 

Lauri Tilkanen on mielestäni yllättävän hyvä vaikeassa roolissa. On aika vaikea näytellä ikoneita. Tilkanen lihotti rooliaan varten, mutta silti hän ei täysin muistuta Olavi Virtaa, koska tämä vanhetessaan pullistui. Nyt Tilkanen muuttuu hetkessä nuoresta vapisevaksi vanhukseksi. Nuorisoidolin näköä Tilkasessa on kuitenkin. 

Malla Malmivaara näyttelee myös Olavi Virran paljon kärsineen Irene-vaimon roolin uskottavasti. Tässäkin ongelmana taas se, että Irenen roolin hän joutuu vetämään kaikkina ikäkausina. Se ei vaan toimi. 

Virta-elokuvaan Koivusalo on saanut tähtinäyttelijöitä runsaasti. Martti Suosalo näyttelee jo toista kertaa Repe Helismaan roolin. Ehkä paremmin kuin kukaan muu elokuvassa. Elokuvassa vilahtavat myös Hannu-Pekka Björkman Topi Kärkenä ja Jonna Järnefelt Olavi Virran äitinä. 

Elokuvaa on haukuttu kiiltokuvamaisuudesta ja sitä se paikoiteille on. Juomisen tuska jää sivualalle ja juominen jää vähän pelkäksi rellestämiseksi, mitä alkoholismi ei ole enää. Ehkä Tilkanen on vaativaan rooliin liian nuori. Malla Malmivaara taas selviytyy petetyn vaimon roolistaan paremmin. 

Kuvat ovat komeita, eikä 1940- ja 1950-kuvaus näytä halvalta tehdyltä. Itse näen elokuvan enemmän avioliiton murtumisen kuvauksena, enkä Olavi Virran elämäkertaelokuvana, niin kuin kai jotkut olisivat toivoneet. Virran ryysyistä rikkauksiin ja takaisin ryysyihin elämästä kun saisi melkein tv-sarjan.