Ajatuksia elämästä: Kiiltokuvat elämästä
Oikein mukavaa juhannusta. Se, kuten ei muutkaan kalenteriin merkityt juhlapäivät minulle juurikaan merkitse mitään. Silloin kun minulla vielä oli vakituinen työpaikka, juhlapäivät merkitsivät sentään vapaapäiviä. Nyt minulle kaikki päivät ovat samanlaisia. Jopa syntymäpäivä.
Muiden ihmisten somekanavat tietenkin ovat täyttyneet mitä onnellisimmista juhannushetkistä. Minä en sellaiseen touhuun koskaan ole lähtenyt mukaan. Luomaan kiiltokuvaa elämästä. Tylsääkin se on. Ennen kiiltokuvia elämästä oli lehdissä, mutta nyt se on levinnyt kiitos somen ihmisten jokapäiväiseen elämään.
Juhannuksena olen toiminut kissanhoitajana. Se köllöttelee omissa oloissaan ja minä omissani. Toimiva järjestely. Kyllä kissat mukavia ovat. Helpompi niiden kanssa on tulla toimeen kuin ihmisten. Ennen minäkin olen örveltänyt juhannuksena ja muinakin päivinä, muttei oikein ole kiinnostusta sellaisenkaan.
Nykypäivän ihmisillä on vimma todistaa oman ajatusmaailman paremmuutta. Sitten jos et sitä jaa, homma kääntyy vittuiluksi ja ilkeilyksi. Näin minulla on käynyt jopa kavereiden kesken.
Tästäkin syystä vietän vieläkin enemmän aikaa itsekseni. Minulla ei ole kiinnostusta väittelyyn tai debattiin. Väitelkööt muut jos haluavat. Mutta en jaksa ihmisten sinisilmäisyyttäkään. Ihmiset saattavat olla sinisilmäisen hölmöjä, koska ovat nielleet jonkin toisen ihmisen, puolueen tai yhteisön propagandan. Suurin osa ihmisistä on älykkäälle propagandistille helppo suupala.
Olen toki mielipiteitäni muuttanut vuosien varrella. Kuka ei olisi? Mutta jos joku tuputtaa minulle jotain väkisin, menisin mielummin teloitusryhmän eteen, kun vaihtaisin mielipiteitäni miellyttääkseni muita ihmisiä. Minulla kun ei ole mitään menetettävääkään, miksi minun täytyisi ketään mielistellä.
Kommentit
Lähetä kommentti