sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Kirja-arvostelu: Viv Groskop - älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista

 

Kaikki vähän iäkkäämmät muistavat vielä Paavo Väyrysen hurjan väitteen. Paavohan väitti lukeneensa Dostojevskin tuotannon muutamassa päivässä. Oliko Tolstoikin mukana? En enää muista. Molempien herrojen tuotanto käsittää tuhansia ja tuhansia sivuja.

Venäläinen kirjallisuus on vaikeaa, vaikka muuta väitetään. Itse olen aloittanut venäläisiä klassikoita moneen kertaan ja aina ovat jääneet kesken puhumattakaan että viikonlopussa olisi tullut valmista. 

Venäjällä kun yhdellä henkilöllä voi olla lukemattomia lempinimiä kirjassakin. Jopa siinä jo eksyy juonesta, joka on yleensä hyvin polveileva. Parhaiten olen päässyt kiinni Gogolin, Turgeneviin ja Dostojevskin pienoisromaaneihin. Ja tietenkin venäläisiin runoilijoihin.

Viv Gronskopin kirja on hyvä opas venäläisestä kirjallisuudesta kiinnostuneelle. Hän itse asui Venäjällä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja kuvitteli olevansa nuorena venäläinen, kunnes oikeat juuret selvisivät.

Venäjällä sielulla ja kohtalolla on vielä merkitystä. Siellä ei täysin uskota siihen, että jokainen on oman onnensa seppä ja jos homma ei pelitä, niin se on sitten oma vika, kuten täällä länsimaissa. Tuo ajattelutapa näkyy kirjallisuudessa. 

Moni sanoo, että hänellä on venäläinen sielu, mutta venäläisten tapaa ajatella voi olla kenenkään muu vaikea ymmärtää, kun venäläisen itsensä. Se näkyy heidän kirjallisuudessakin. 

Jos venäläistä kirjallisuutta ei pidetä viihdyttävänä ja helppolukuisena, niin Groskopin kirja on kyllä sitä. Hän laittaa kivalla tavalla omia Venäjä-kokemuksiaan likoon ja onnistuu tiiliskiviklassikoista kaivamaan jotain tiivistettyä sanomaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti