Miksi Ano Turtiaista pelätään? Ja Suomen ontuva sananvapaus

Hesari omisti Ano Turtiaiselle oikein kunnon jutun. Ideana oli varmasti saada Ano Turtiainen ja kumppaninsa nurin, mutta jutun tekemällä Hesari teki heistä varteenotettavia. Nythän he ovat jotain, kun Hesarikin on heidät huomioinut.

Ano Turtiainen olisi varmasti vaipunut unholaan toisen persukapinallisen, James Hirvisaaren lailla, ellei korona olisi puuttunut peliin. James on muuten Anon eduskunta-avustaja. Nyt Ano ilmeisesti kanavoi koronakriittisten  ääniä, eikä mahdottomuus ole, että Ano menee vielä läpi seuraavissa eduskuntavaaleissa. Hän edustaa myös vanhoillisia uskovaisia, mielenkiintoinen kattaus.

Poliittisen eliitin hysteriaa Anon edessä on kyllä hauskaa seurata. Osa kansanedustajista ilmeisesti ihan oikeasti pelkää Anoa, että Ano kävisi heidän kraiveliinsa. Pelottava ilmestyshän hän on ulkoisesti. 

Muistatteko vielä aikoinaan kun Tony Halmeen tuloa eduskuntaan pelättiin? Loppujen lopuksi Tony pilasi uransa sekoilulla. Ano ei tee edes sitä, omiensa joukossa hänen sometteluaan varmaankin ihaillaan.

On kyllä käsittämätöntä, miten yhden koronan on annettu laittaa politiikka sekaisin. Ja peräti ehkä vaikuttaa vaalitulokseen. En itse ole näiden anoturtiaisten miehiä, mutta nyt heille annetaan loistava tilaisuus. Ja ihan ilmaiseksi.

Suomessa muuten sananvapaudesta on tullut yhä mielenkiintoisempi prosessi. Kaikki toimittajat riemuitsivat kun feministitoimittaja Johanna Vehkoolle annettiin ihan Korkeimmasta oikeudesta lupa nimitellä ihmisiä natsipelleksi. Koska Johanna on kiva ja varmaan omasta mielestään suvaitsevainen. Junes Lokka taas kaikkea muuta heidän mielestään. 

Samaan aikaan käräjille viedään jatkuvasti Sebastian Tynkkystä, jonka kielenkäyttö on huomattavasti parempaa kuin Vehkoon puhumattakaan Lokasta. Mutta kun Tynkkynen ei ole kiva, eikä feministi. Itse en pidä suomalaista oikeusjärjestelmää enää minään näissä sananvapausasioissa. Suuri vitsi.

Kaikkein surullisinta on, että toimittajatkin ovat lähtenee mukaan tähän peliin Journalistiliittoa myöten. Sana on vapaa vain niille, joiden sanat miellyttävät. Tosin suomalaiset toimittajat ovat jo ajat sitten menettäneet ymmärryksen, mitä kansa ajattelee. Heitä kiinnostaa vain se, miten he itse ajattelevat.