sunnuntai 16. tammikuuta 2022

KIrja-arvostelu: Helismaa - Sanoittajamestarin värikäs ja traaginen elämä

Sanoittaja Reino "Repe" Helismaasta kertovan kirjan nimi ehkä hämmentää alkuun. Kyseessä kun on asiallinen teos Helismaan elämäntyöstä eikä niinkään käsittele mitään kohahduttavia tapahtumia hänen yksityiselämästään. Päinvastoin luettelee vielä liitteenä Helismaan koko valtavan tuotannon. Mutta kirjan nimi on nykyään oltava toki seksikäs.

Tuhansia laulunsanoituksia tehnyt Repe oli paljon muutakin kuin sanoittaja. Kuumimpana rillumarein aikana 1950-luvulla hän teki järkyttävän määrän elokuvakäsikirjoituksia,  radiohupailuja ja jopa romaaneja. Taso sitten oli tehtaillessa mitä oli. Mutta Repeltä on jäänyt elämään varsinkin loistavia sanoituksia, joita vieläkin löytyy muuten uusia arkistojen kätköistä. 

Repen elämää väritti jatkuva sota ns. korkeakulttuurin edustajien kanssa, kriitikoista puhumattakaan. Nythän ero korkeakulttuurin ja viihteen välillä on jo kaventunut, mutta ennen tuo sota eli hyvin. Ja kun kriitikot kirjoittivat, että kaikki mitä Repe tekee on paskaa, niin Repe kosti joko lauluissaan tai elokuvissaan. 

Ei uskoisi, että Repe oli vasta noin 50-vuotias kuollessaan. Niin laaja tuotanto oli. Mielenkiintoista oli ollut nähdä, millaiseksi hänen tuotantonsa olisi muuttunut, kun hän olisi hiljentänyt lähes pakkomielteistä työtahtiaan ja keskittynyt laatuun määrän lisäksi. 

Nyt Repe on arvostettu, mutta ei eläessään. Ehkä Repe janosi tuota tunnustusta vaatimattomista oloista lähteneenä. Hänen isänsä ampuivat saksalaiset vallatessaan Helsinkiä 1918, vaikka Repen isällä ei ollut mitään tekemistä kapinan kanssa. Ehkä tuo tapahtuma loi hänelle epäluottamuksen valtaapitäviin ja rikkaisiin. 

Hieman ennen kuolemaansa 1965 hän joutui myös nuorten radikaalien kynsiin. Hädintuskin 50-vuotias Repe oli nykykielellä sanottuna setämies ja vanhan maailman edustaja takertuessaan runomittoihin, kun nuoret halusivat niistä jo eroon. 

Siitä kirja kertoo mainiolla tavalla Pentti Saarikosken ja Repe Helismaan kirjoituskilpailulla. Repen piti kirjoittaa nykyrunoutta ja Pentin iskelmäsanoitus. Molemmat kyllä epäonnistuivat. Tuolloin muuten Helismaa oli, absurdia kyllä, Suosikki-lehden päätoimittaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti