maanantai 10. tammikuuta 2022

Kirja-arvostelu: Kauko Röyhkä - Marjatan poika: Oululainen exodus tähdeksi

 

Kauko Röyhkän muistelmien ensimmäinen osa Marjatan poika on ehdottoman suositeltavaa luettavaa. Röyhkän lapsuuden ja nuoruuden sekä sen, kuinka Jukka-Pekka Välimaasta tuli Kauko Röyhkä, luotaava teos on hyvin samaistuttava myös. 

Mikäli olit omituinen, taiteellinen poika, jolle ensimmäisen tyttöystävän saantikin oli työn ja tuskan takana. Tai ainakin Röyhkä omistaa tuolle tyttöystävän puutteelle ihailtavan paljon palstatilaa.

Röyhkä kasvoi pikkuyksiössä ajoittain kiukkuisen yksinhuoltajaäitinsä kanssa Oulussa. Äiti purkaa raivoaan tilanteestaan siivoamiseen, joka ilta töiden jälkeen ja sättii yhdeksän keskiarvon todistuksen poikaansa.

Isäänsä Röyhkä näki vain kerran ohimennen tavaratalossa, sillä ukolla oli perhe ja Röyhkä sivusuhteen (kylläkin vuosien) hedelmä. Edes elatusmaksuja ukko ei maksanut, koska ei ollut koskaan tunnustanut poikaansa. Röyhkän lisäksi ilmeisesti herralla oli muitakin aviottomia lapsia.

Tuolloin isätön poika oli noilla Oulun korkeuksilla ilmeisesti vielä kummallista ja paheksuttavaa. Röyhkän lapsuus vaikutti kuitenkin aika normaalilta muuten alkuvaiheissaan. 

Mielenkiintoiseksi Röyhkän elämä muuttuu kun hän löytää taiteen. Hänen sitkeyttään ei voi vähätellä. Kun hän päätti, että hänestä tulee rocktähti ja kirjailija, niin hänestähän tuli. Aika nuorena vielä 20-vuotiaana teki läpimurron molemmilla taiteenaloilla. 

Mielenkiintoisen kirjasta tekee se kivinen taival tuohon asti. Röyhkä treenaa yksiössä hikipäissään laulamista, bändikaverit eivät osaa soittaa, eikä taiteilija itsekään. Kaiken tuon yläpuolella leijailee tyrmäävän tylsä ja ankea Oulu.

Röyhkä oli käytännössä vailla ystäviä useita vuosia, jolloin hän tutustui taiteeseen ja loi omanlaisensa hahmon, jollaisia ei Suomessa oltu nähty.  Ja mikä poikkeuksellista, Röyhkän kohdalla tuohon metamorfoosiin kului äärimmäisen vähän alkoholia ja kompromisseja.

Kaikeksi onneksi Röyhkää ei koulukiusattu, sillä on täytynyt miehellä olla kova itsetunto, kun jaksoi uskoa itseensä kaikkia todennäköisyyksiä vastaan ja pääsi kuin pääsikin elättämään itsensä taiteella. Muistelmat loppuvatkin juuri Röyhkän läpimurron kynnykselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti