Miksi tavanomaisuus on kirosana? Ihmiset pakottivat minut erilaiseksi

Markus Kajo pohtii Kodin Kuvalehden haastattelussa sitä ikuista dilemmaa, kuinka erilaisuus on maailmassa muokattava hinnalla millä hyvänsä tavanomaisuudeksi. Hän itse luokittelee itsensä jonkinlaiseksi autistiksi, joka on aistiyliherkkä ja jolla on erikoiset mielenkiinnonkohteet. 

Nykyään on peräti muotia sanoa olevansa tunneyliherkkä ja kaikkea muuta mahdollista erikoista. Kunhan erottuu massasta. Tavanomaisuus on kirosana. Nykyään jos koskaan, on pakonmielteinen tarve erottautua massasta. Todellisuudessa suurin osa ihmisestä ei ole millään tavalla erikoisia tai erotu massasta. He vain luulevat näin.

Itse olen aina ollut erikoisuudentavoittelija sen myönnän. Peräti ehkä joissain asioissa snobi, vaikka olen köyhä ja mihinkään hipsteritouhuihin en siksi pysty. Olen yrittänyt elää taviksen elämää ihan tosissani elämässäni, mutta se ei ole koskaan onnistunut. Olisin todella onnellinen tavanomaisessa elämässä.

Minun tapauksessani yhteiskunta (eli ihmiset) eivät ole yrittäneet edes korjata erilaisuuttani vaan päinvastoin pakottaneet minut erilaiseksi sulkemalla minut koulussa ja vapaa-ajallakin yksinäisyyteen kertomalla ettet ole hyvällä tavalla normaali tai edes erilainen.  Kaikki yritykseni elää tavallista elämää yhteiskunnassa on tylysti torpattu. Joten ei erilaisuudestani kai voi minua itseäni syyttää.

Olen jäänyt armotta perheettä ja kaikkien tavallisten ihmisten elämien kiemuroiden ulkopuolelle. Minut on tyrkitty ulkopuolelle, ettet missään tapauksessa kuulu meidän porukkaamme. Pois siitä vain silmistä erikoisuuteesi. 

Voisi sanoa, että minut on jopa pakotettu erilaiseksi. Itse tätä haluamatta.

Aistiyliherkkä olen. En pidä räikeästä valosta ja äkillisistä kovista äänistä. Suorastaan säikähdän niitä. En pidä siitä, että vieraat ihmiset koskevat minuun. Esimerkiksi jonot ovat minulle helvettiä. Jonkinlainen autisti lienen. Minulla riittää fobioita muille jakaa. 

Silti en halua tavalliseksi. Eläkööt muut keskiluokkaista unelmaansa rauhassa. En edes mitään paikkaa yhteiskunnassa halua.