Häviääkö suomalainen aina olympialaisissa?

Jotkut nyt tästä taas pahoittavat mielensä ja ajattelevat, että helppo läskin on kotisohvalta vikistä. 

Mutta onhan tämä suomalaisten menestyminen Pariisin olympialaisissa ollut luokattoman huonoa. Joo. Siellä on maailman parhaat, mutta kun piskuiset saarivaltiot Karibialtakin nappaavat mitaleita, mutta Suomi ei, niin jotain täytyy olla pahasti vialla.

Suomalaisurheilijoita itseään pärjäämättömyys ei edes tunnu haittaavaan, mitään suomalaista sisua tai taistelunhalua ei ole, koska luovuttaminen on aina helpompaa. Niinhän se on tosielämässäkin. 

Jotkut naisurheilijat itkeä tirauttavat, koska naisilla on oikeus itkeä. Suurin osa vain toteaa, että kokemuksia tänne tultiin hakemaan. Kokemuksia? Jos itse pääsisin olympialaisiin vetäisin itseni täysin loppuun.

Niin. Urheilu on heidän työtään. Voiko tavallinen ihminen selittää pärjäämättömyyttään työssään, kun tulosvastuu ei täyty, että kokemuksia tulin hakemaan. Ei. Potkut tulee armotta. Urheilija saa taas rauhassa olla pärjäämättä.

Onko Suomessa sitten elämä urheilijalle liian helppoa? Kaiken maailman tukia juoksee urheilijalle siinä missä apurahataiteilijalle. Yritä siinä sitten löytää raivopäistä menestymisen halua.

Suomelle onnea ei edes tuo maahanmuuttajat, kuten monille muille Euroopan maille. Onko Suomella nytkään yhtään maahanmuuttajataistaista urheilijaa olympialaisissa? Ei tule mieleen.

On tietysti selvää, että mitkään Paavo Nurmen ajat eivät palaa. Afrikkalaiset raivaavat tietään köyhyydestä urheilulla menestykseen, samaa mitä suomalaiset tekivät Paavo Nurmen aikana. 

Suomalaiset hiipuvat hiljalleen urheilun kartalta pois, aivan kuten syntyvyysluvutkin osoittavat suomalaisille pelkkää hiipumista.

Itse Pariisin olympialaiset ovat kyllä ollut onnistunut tapahtuma. Siitä kiitos.