Kirja-arvio: Franz Kafka - Päiväkirjat 1909-1923

 


Pakko myöntää, että Kafkaa en ole lukenut sitten teinivuosien, vaikka muuten olen kyllä elänyt kafkalaista elämää halusin tai en. 

Franz Kafka oli omituinen heppu. Ja siitä erikoinen kirjailija, ettei ollut maineen perässä. Hänhän jopa käski ystäväänsä tuhoamaan julkaisemattoman tuotantonsa tehdessään kuolemaa keuhkotaudin kourissa. Täysin ilman kunnianhimoa hän ei kyllä ollut, kuten hänen päiväkirjansakin paljastavat.

Eikä hän tarkoittanut päiväkirjojaankaan julkaistavaksi. Hänen lyhyen elämänsä loppukauden päiväkirjat ovat intiimi katsaus hänen maailmansa, eivätkä petä Kafkasta innostuneita. Teksti ja ajatukset ovat usein synkkiä ja ahdistavia. Mitään Pentti Saarikosken kaltaista raadollisen rumaa raportointia on turha odottaa, vaikka Kafkakin raportoi usein heikosta terveydestään kuten Saarikoski.

500-sivuisessa järkäleessä on toki tyhjäkäyntinsä. Harvaa jaksaa kiinnostaa jo aikaa sitten unohduksiin painuneet näytelmät tai romaanit. Parhaimmillaan Kafka on analysoidessaan itseään ja sitä kyllä riittää. Mikään täysin eristäytynyt erakko hän ei ollut, millainen kuva on saattanut hänestä jäädä jälkipolville. 

Hän onnistui sinnittelemään virkamiesmäisesti juristina vakuutusyhtiössäkin yllättävän pitkään, vaikka samaan aikaan halusi ja inhosi kirjoittaa ja tunsi riittämättämyyttä. Uskomatonta kyllä näin jälkipolvista käsin ajatellen.

Kafkaa tuntuu vaivanneen kroonisesti huono itsetunto, itseensävaipuminen ja sovittamattomat ristiriidat perheensä ja itsensä kanssa. Kuten arvata saattaa, naisrintamallakaan ei sujunut. Loppuaan kohden Kafka näyttää luovuttaneen lähes jokaisessa suhteessa. Hän tuntuu ikäänkuin ymmärtäneen, että kuolleena hänen on parempi, vaikka ei uskaltanut täysin laskea irti. 

Kafka on ollut yllättävän tarkka ympäristönsä tarkkailija aina silloin, kun malttoi laskea itsestään irti. Ohikulkijoiden piirteet ovat usein hänen kiinnostuksensa kohteena. Myös unensa hän tuntui muistaneen hyvin, mikä ei varmaankaan yllätä. Myös juutalaisuus oli hänelle tärkeää, ainakin hän kirjoittaa siitä paljon.

Kommentit

Suositut tekstit