Kirja-arvio: Jouko Turkka - Nyt alkoi elämä: Mutkikkaan kiero kirjeromaani
Jouko Turkan kirjeromaani Nyt alkoi elämä ei varmaankaan kyllä selättäisi nykyistä feminisistä dramturgityökalua saati sitten sensitiivisyyslukijoita. Mutta sai aikoinaan olla Turkka ja kirjoittaa niinkuin halusi.
Jos rivolla seksillä mässäilyn jättää jälleen kerran pois, Nyt alkoi elämästäkin kuoriutuu pohdiskeleva kirja.
Kuten viimeisessä teoksessaan Turkka pohdiskelee tässäkin muun muassa Jumalaa. Hänen näkemyksensä mukaan Jumalaa ei pidä käsittää, se on olematon mutta olemassa, ei mikään partaukko. Jumala on yhtä kuin sattuma.
Kirjassa yömajassa asusteleva lähes dostojevskimainen kellariloukkosurkimus Heikki Sirppilä ryhtyy kirjeenvaihtoon kiltin alistetun tulitikkutehtaanmaisen Liisa-nimisen naisen kanssa, jota vanhempansa sortavat.
Saadakseen uskottavuutta itselleen hän kierrättää kirjeet vankilassa istuvan tuttavansa kautta, jonka henkilöllisyytta siis käyttää.
En oikein itse saanut selvää miksi kirjeenvaihto alkoi Liisan kanssa, jonkinlaista alistamisen himoa yhdistettynä kiltin ihmisrievun kasvattamiseen, koska itse on surkea ja aina voi yrittää hallita vielä surkeampaa. Eräänlaista köyhän miehen sadismia ja masokismia.
Kirjan juoni ontuu, jos kirjeromaanista sellaista tarvitsee ollakaan. Turkan kirja uppoaakin parhaiten, kun sitä lukee ajatusten virtana. Kuten muissakin Turkan kirjoissa välillä löytyy niitä helmiä panemisen, pillun ja muun tarkoituksellisen rumuuden seasta.
En löytänyt kirjasta muuten yhtään arviota netistä. Ilmeisesti kirja on ollut ihmisille kohtuullisen haastava. Oli se sitä itsellenikin. Ainakin sen ymmärtäminen.
Kommentit
Lähetä kommentti