Katsottua: Manifestoijat - Onko nuorten naisten elämä todella näin tyhjää?

 

Moni taas kiroaa, että miksi Yle on hommannut taas tällaista paskaa bimboista, kun kyseessä on Ylen tuore Manifestoijat-reality. Minuahan se taas innostaa, jos jotain haukutaan ja ottamaan selvää ilmiöstä. 

Itseäni koko sarjassa eniten ärsytti henkilöiden tapa puhua joka toinen sana englantia, mutta kai niin nuoret/nuorehkot sitten puhuvat, jos kerran kirjatkin lukevat, mitä nyt lukevat, englanniksi.

Ei se sarja ihan niin paska ole mitä luvattiin mediassa. Henkilöt olivat valittu hyvin ja he ärsyttävät sopivasti, niin että ovat kiinnostavia. 

Nämä nuoret naiset uskovat, että toistelemalla itselleen hyviä asioita, niitä sitten tapahtuu oikeassa elämässä eli manifestoivat. Itse en edes tiennyt tuollaista olevan olemassa. Itse näin manifestoinnin heille jonkinlaisena uskontona. Joku uskoo jumalaan, joku manifestointiin.

Minulle ainoa tuttu manifesti on lokakuun manifesti. No. Sen voi jokainen itse päätellä onnistuuko tämä manifestointi, mutta alistumalla kohtaloonsakaan ei toki mitään saa.

Minua kävi sääliksi näitä naisia. Ainoa, jolla oli jollain tapaa asiat hyvin, oli manifestointivalmentaja Mia, joka oli oikeasti löytänyt tasapainon rikkinäisen lapsuuden jälkeen. Muut olivat yhä rikki nytkin, vaikka yrittivät muuta todistella. 

Sarjahan on tietenkin suunnattu nuorille naisille ja varmasti heidän maailmansa voi tällaista olla. Etsitään täydellistä kumppania ja itse ei olla valmiita tekemään mitään sen eteen. Menestyksenkin åitäisi vain tipahtaa eteen, kun sitä toivoo.

Paras sarjan naisista oli tämä lähiömimmin oloinen Vivianna, joka painelee julkisilla Monacoon ja sättii kun kukaan mies ei lähetä edes autoa hakemaan. Sellaista glamouria. Vivianna tosin oli ehdottomasti viihdyttävin. Mia, uraohjus-Linda ja lesboprinsessa-Inka jäivät soittelemaan toista viulua.

Ehkä nuoret elävät tällaisessa minäminä-kulttuurissa, jossa kaikki olisi saatava. Surullista. Tämä sarja kuvaa hyvin ihmisten tyhjyyttä ja elämän onttoutta, vaikka muka olisi glamouria ympärillä ja luxusta. 

Pysyn mielummin köyhänä ja onnettomana, enkä manifestoi, kun tuollaista elämää haluaisin. Toivottavasti näille naisille ei käy kun Johanna Tukiaiselle, joka varsinkin tästä Viviannasta tuli mieleen.