Feminismin loppu vai uusi alku?

Tutkija Anna Kontula herätti jo tutkimuksellaan ilotytöistä keskustelua, nyt hän otti kohteekseen feminismin. Mitä olen lehdistä lukenut ja kuullut haastatteluita, ihan hyviä ja perusteltuja ajatuksia Kontulalla onkin. Kontulan onneksi hän on nainen, joten hän ylipäätään pystyy asiasta kirjoittamaan ilman ennakkotyrmäämisiä ja nimittelyjä.

Mutta miksi ihmeessä tähänkin piti sotkea joku poliitikkoraiskaajaskandaali? Varsinkaan kun raiskaajan nimeä ei mainita. Tutkijat lienevät oppineet pelaamaan mediapeliä. Hyvä skuuppi täytyy olla tarjolla, mikäli haluaa itselleen ja työlleen julkisuutta näinä kärsimättömyyden aikoina, jolloin kukaan ei jaksa perehtyä mihinkään.

Sanottakoon heti, ettei minulla ole mitään feminismiä tai naisasialiikettä vastaan. Äärimmäisiä ajattelutapoja ja suuntauksia vastaan kylläkin edustivat ne minkälaista katsantokantaa tahansa. En väitä, etteikö feminismille olisi tarvetta myös Suomessa, vaikka tilanne on monia muita maita parempi.

Feminismi on aina ajankohtainen asia. Ikävä kyllä julkisuudessa tuntuvat olevan ne kovan linjan feminismit, joille kaikki on naisen alistamista ja joille mikään ei riitä. Ja seksuaalisuus vain miehen keino lisää alistaa naista.

Feminismi tuntuu pohjautuvan aika paljon seksuaalisuuteen. Sehän se tietysti on miehen naisen erokin lähtökohtaisesti. Vaikka seksuaalisuus on vain yksi osa naisasiaa. Toinen suosikkiaihe on naisten määrä johtajistossa ja palkkatasa-arvo. Muu jää sivuun otsikoiden tasolla.

Feminismi oli aikanaan täysin oikeutetty taisteluliike. 1920-luvun suffragettien aikoihin naisilla ei ollut Pohjoismaiden ja Uuden-Seelannin ulkopuolella oikein minkäänlaisia oikeuksia. Sellaisessa sivistysvaltiossa kuin Sveitsissä naiset saivat joissakin kantoneissa äänioikeuden vasta 1970-luvulla.

Naiset olivat kuin lapsen asemassa, heillä ei ollut oikeutta päättää asioistaan. 1960- ja 1970-luvuilla naiset pääsivät oikeasti elämässään eteenpäin yksilöinä ja ennen kaikkea työurallaan eteenpäin. Nyt ollaankin tilanteessa, jossa tytöt pärjäävätkin jo Suomessa paremmin kuin pojat. Aika monella mittarilla. Euroopan ulkopuolella naisten oikeudet ovat yhä vähän niin ja näin, mutta se ei ole länsimaista feminismia kiinnostanut.

Nyt oltaisiin siinä tilanteessa kuten Kontula totesi, että feministien täytyisi hyväksyä erilaisia naiseuksia. Naisen ei täydy olla sukupuoleton ja saa olla seksuaalisesti aktiivinen ilman, että hän ei jotenkin tiedostaisi itseään tai olisi miesten alistama seksuaalisesti. Nainen saisi olla naisellinen, mutta silti vakavasti otettava.

En tiedä. 1970- ja 80-luvuilla syntyneistä naisista ja nuoremmistakin, kovan linjan feminismiliike, tai ainakin sen väärin käsitetty tarkoitus, on tehnyt suorittajia, niitä kympin tyttöjä, jotka romahtavat, mikäli eivät pysty koulussa tai työelämässä ja ihmissuhteissaan täysin virheettömiin papereihin ja suorituksiin, parempiin kuin pojat. Kyllä tytöillä täytyisi olla oikeus olla pärjäämättäkin, pojilta se ainakin sujuu tätä nykyä.

Tietysti ei voi kuvitella, että feminismi voisi muuttua, mikäli miesten asenteet naisia kohtaan eivät muutu. Seksuaalisesti aktiivinen nainen on miehille lutka, siinä missä mies on velikulta naisia kaataessaan. Ja miesten olisi myös otettava vakavammin naisellisemmin pukeutuvat naiset. Eli suomeksi sanottuna lopetettava vähättely ulkonäön perusteella.

Koskahan pääsemme siihen tilanteeseen, että feminismi ei ole enää taisteluliike. Nythän sitä vastaan on noussut miesasialiikekin, jonka tarpeellisuuden kovan linjan feministit kiistävät ihme kyllä, vaikka sukupuolten hyvinvoinnista voisi tehdä yhteisen liikkeen.

Vaikka sitä vastaan, miksi meidän on elettävä sukupuolineutraalissa maailmassa? Sellainen maailma on aika synkkä. Miehet ja naiset kun ovat erilaisia halusi sitä tai ei. Pojilla on tiettyjä ominaisuuksia ja tytöillä myös.

PS. Vaikka johannatukiaisia ja kumppaneita pidetään bimboina, ovatko he loppujen lopuksi äärimmäisen älykkäitä naisasianaisia, jotka saavat poliitikot satimeen? Naisten ja miesten välinen kommunikointi ei saisi olla ainakaan Berlusconin ja hänen rouvansa kommunikointia. Molemmat kun vaativat anteeksipyyntöä toisiltaan ljulkisuuden välityksellä.

Miten olisi vanhan hyvän ajan ilmaa puhdistava riitely?

Asiaa hieman sivuten. Selasin pitkästä aikaa blogilistaa ja löysin sieltä maahanmuuttajanaisen pitämän blogin. Harva heiltä itseltään kysyy mitään, vaan puhuu heidän puolestaan, joten sikäli mielenkiintoinen löytö.