I did it Frankies way

Lehtitietojen mukaan Martin Scorsese on puuhaamassa elämäkertaelokuvaa Frank Sinatrasta. Eipä elokuvaa olisi kuvitellut kenenkään muun tekevänkään kuin ehkä Francis Coppolan. Scorsesen elokuvat ovat useimmiten toimineet. Jos on lähellekkään yhtä hyvä kuin Coppolan toinen elämäkertaelokuva Kuin raivo härkä, niin hätää ei ole. Frankie voi levätä rauhassa.

Lähes mahdotonta on vain löytää uskottavaa ihmistä näyttelemään Sinatraa. Muutama tv-elokuva yritelmä on tehty, jotka lähinnä vaipuvat häpeään ja historian lohdulliseen unohdukseen.

Sinatra on Elviksen ja Beatlesin kanssa viime vuosisadan ilmiöitä, he ovat enemmän kuin ihmiset. Sinatran ääni on vuosisadan muistettavampia, mutta miehen suosioon vaikutti koko elämäntyyli ja asenne. Mafiayhteyksistäkään ei ollut glamouria vähentämään. Päinvastoin. Frankie uskalsi elää ja se oli luettavissa säännöllisin väliajoin otsikoista.

Sinatra oli amerikanitalialainen samoin kuin Scorsese on. Sinatrassa tiivistyy elokuvien luoma amerikanitalialaisuus. Rohkeus, uho, huonot käytöstavat ja pettämätön tyylitaju. Sinatran kuva löytyy jokaisesta amerikanitalialaisesta kuppilasta. Scorsesesta itsestäänkin on tullut amerikanitalialaisuuden symboli. Ei vähiten tekemiensä elokuvien kautta. Mutta olisi kiva nähdä joskus elokuva tai tv-sarja amerikanitalialaista, mihin ei liittyisi millään tavalla rikollisuus.

Elämäkertaelokuvista ovat pitäneet niin tekijät kuin katsojatkin. Onnistuneitakin on tehty. Esimerkkinä Johhny Cash -elokuva Walk the Line tai Edith Piafista tehty ranskalaiselokuva. Harvoin nykypäivänä elämäkertaelokuvat enää ovat ylistäviä ja kritiikittömiä. Kuvattava kuvataan enemmän ihmisenä kuin koskaan aiemmin. Virheineen.

Frankiesta vielä se, että hän oli tulkitsija. Löysi sen tien tehdä laulu omaksi elämäkseen. Parhaimmillaan tähän on pystynyt Frankien lisäksi vain Elvis Presley.

PS. Oletteko huomanneet, kuinka meille tuotettavat tavarat ovat retroa? Aikansa suosikkiesineitä myydään meille uudelleen nostalgialla, ja ennenkaikkea kalliimmalla kuin alkuperäinen tuote oli. Useimmiten niistä tuli tuli suosittuja, koska olivat halpoja ja hyviä.

Pahiten tämä huomio ilmenee autoissa. Volkkari on tehnyt uuden Kuplan nimellä New Beatle. Todella kallis auto, saisi melkein kaksi pikku Volkswagen Poloa samaan hintaan. Tähän nostalgiaan taviksella ei ole varaa. Samoin nyt Fiat on tehnyt uuden 500:en. Ei niin kallis, mutta minua viisaampien mukaan vaikea ajettava. Samoin BMW on pukannut markkinoille uuden Minin. Näiden autojen esikuvat olivat kansanautoja, antoivat mahdollisuuden autoilla niillekin, joilla ei aiemmin ollut varaa autoon. Tarkoitus on kääntynyt vähän nurin niskoin.

PS.PS. Ystäväni J.I:n kanssa pohdimme yhtenä päivänä, mitä biisejä hautajaisissamme soitettaisiin, kun siirrymme joskus ajasta ikuisuuteen. Mahtipontinen kun olen, niin minun hautajaisissa pitäisi soida Sinatran My way. Mutta ei tämäkään biisi hullumpi ole. Juice Leskinen ja Mikko Alatalo. Klovni heittää veivin.

PS.PS.PS. Euroviisuissa palattiin sitten jälleen ruotuun. Suomi jäi viimeiseksi. Voittaja Norja kyllä ansaitsi voittonsa. Ilta-Sanomissa tai Iltalehdessä äänestettiin kaikkien aikojen huonoimmasta Suomen Euroviisu-biisistä. Jasmine voitti. Pave Maijanen on ollut mielestäni vähintään yhtä surkea. Eikä tämä Waldon Lose Controlkaan kauas jää.