Nettideittailua

Ei, en ole hakemassa jännitystä elämääni salanettitreffeillä. Minulle yhdessä naisessa kerrallaan on riittävästi haastetta. Mutta hyvä ystäväni erosi jo pidemmän aikaa sitten, nyt hän on harrastanut aktiivista nettideittailua. Ja onhan nettideiteillä käynyt itse pääministeri kuten hyvin tiedämme. Myös Johanna Tukiainen etsii seuraa naama mustelmilla. Tulorajana tulevalla siipalla tosin on 50 000 euroa.

Omat kokemukseni nettideittimaailmasta ovat olleet melkeinpä yhtä epäonnisia kuin pääministerin. Vähän aikaa jopa jollain tasolla seurustelin netistä löytämäni naisen kanssa. Mutta suhde kaatui pian omaan mahdottomuuteensa ja pysyi pystyssä muutaman kuukauden lähinnä roikkumiseni ansioista. Minä kun en kerralla opi mitään, kävin muutamilla treffeillä sen jälkeenkin. Yksi neideistä ei ilmestynyt edes paikalle tai kurkisti vain ovesta ja juoksi karkuun. Varsin onnettomia ovat siis naissuhteeni olleet ennen Neiti A:ta. Mutta nyt luotan enää luomudeittailuun.

Nettideittailua pidetään vieläkin hieman häpeiltävänä asiana, vaikka sen kautta ihmiset ovat oikeasti löytäneet kumppanin. Se vaatii vaan sitkeyttä ja monilla treffeillä käyntiä. Sillä yhtä pieniä todennäköisyydet ovat kumppanin löytämiseen netistä, niin kuin tosielämässäkin. Ystäväni on paneutunut nettideittailuun, vertailee vastauksia ja toiveitaan. Välillä vaan tulee mieleen, onko hän hankkimassa autoa vai kumppania. Vastauksia hän on saanut monia, mikä on hyvin, jos ajattelee, että nettideittailumaailmassa naiset päättävät ja miehet vikisevät.

Vanha ennakkoluulo on, että ihmiset valehtelevat deitti-ilmoituksissa minkä kerkeävät. Varmaan sitä tekevätkin. Varsinkaan, jos eivät kerro miltä vuosikymmeneltä oma kuva on. Moni on kultturelli, hellä ja herkkä. Totuus on sitten jostain siitä väliltä. Mutta eihän sitä vastauksia tule, jos ei erotu massasta.

Yllättävän kriittisiä ihmiset ovat vaatimuksiltaan. Mutta vertailuhan hoituu nettideittailussa kivuttomasti. Voi vain jättää vastaamatta sähköpostiin vailla ikäviä selkkauksia verrattuna siihen, jos kasvokkain joutuu sanomaan, ettet ole makuuni.

Nettideitit ovat merkki deittailukulttuurin laskeutumisesta Suomeen. Ehkä Suomessa onkin otettu liian vakavasti ihmissuhteet. Nythän nuoret tapailevat, eivät seurustele vasta kuin vuoden hengailun jälkeen, jos silloinkaan. Alin kasti ovat "hoidot", joilla ei ole toivoakaan pääsystä romanttisten haaveiden kastiin. Nythän järjestetään myös pikatreffitapaamisia ja kaikkea muuta mahdollista. Ettei mene aikaa hukkaan, kun töiltä ei ehtisi enää ketään iskemään.

Jotkut "lemmenyritykset" etsivät kumppanin jopa mittatilaustyönä. Jotenkin ärsyttää, kun jotkut tekevät rahaa ihmisten toiveilla löytää itselleen kumppani. Haloo, jos ihminen ei jaksa nähdä vaivaa etsiä itselleen kumppani, taitaa olla parempi olla yksin. Myös sellaisten, jotka kelpuuttavat vain kauniit, rohkeat, komeat ja rikkaat.

Nettideititkin voivat johtaa häihin. Minusta ihmiset ovat seonneet häiden kanssa, elleivät jopa hysteerisiä. Häähulluus lienee sekin Amerikasta peräisin. Kuulin, että järjestetään jopa häämessuja ja häälehtiäkin on olemassa. Häitä voidaan valmistella vuosikin, voitteko kuvitella, vuosi. Osa häihin aikovista sanoo haluavansa mennä naimisiiin sen takia, että voi järjestää vain juhlat kavereille ja sukulaisille. Monenkohan vuoden avioliitto tälläisillä tapauksilla on edessä?

PS. Keksittekö muuten mitään pakottavaa syytä, miksi tämä video Arto Paasilinnan törttöilyistä on pitänyt julkaista. Minusta hän vaikuttaa tässä lähinnä apua, eikä lisänöyryytystä kaipaavalta ihmiseltä.

Eilen kävin hammaslääkärillä. Alaleussani oleva viisaudenhammas on kuulemma kasvanut vinoon ja sitä on vaikea leikata. No, ainakin tiedän olevani elossa, jos sitä särkee koko loppuelämäni. Miksi tätä turhaa, vain ongelmia aiheuttavaa hammasta muuten kutsutaan viisaudenhampaaksi? Voiko mikään olla typerämpää? Toisaalta kuulin myös, että ei juurihoidettu hammas todellisuudessa ole hoidettu. Se on kuollut ja vain täytetään ja toivotaan, että se kestää mahdollisimman kauan. Joskus valheessa on todellakin mukavampi elää.

Vähintään toinen yhtä järkyttävä tieto oli, että syntyneet vauvat pisteytetään. Ilman vikoja syntyvä vauva on kympin vauva ja siitä sitten alaspäin. No, meitä arvioidaan näemmä syntymästä lähtien. Olenkohan itse ollut kasin vauva, niin kuin peruskoulussa oppilaanakin. Tylsää keskitasoa.

Puuhailen taas muuttoa. Kävin katsomassa uutta kämppää. Koska se sijaitsee vanhassa kivitalossa, miellytti kämppä heti minua. Mutta tästä projektista myöhemmin enemmän.