Oman elämämme Akakit

Kuva: Ryhmäteatteri

Eilen kävin katsomassa Ryhmäteatterin näytelmän Päällystakki. Vieläpä viimeiseen näytöksen. Näytelmä pohjautuu löyhästi yhden suosikkikirjailijani Nikolai Gogolin kertomukseen. Sami Keski-Vähälä ja Esa Leskinen olivat vääntäneet tarinasta kelpo komedian työelämän huononemisesta. Ainoastaan loppupuolella tarina vähän onnahteli ehkä jo melkein kolmen tunnin pituudenkin takia.

Oli hyvä sattuma, että katsomapaikkamme sattui olemaan ensimmäisessä rivissä. Ryhmäteatterissa lava on niin lähellä yleisöä, että sai milteipä näyttelijöiden pärskeet niskaansa.

Näytelmän pääroolin Akaki Akakijevitsin esitti Martti Suosalo. Häneltä ei huonoa suoritusta olisi osannut odottaakaan, eikä suoritus sellainen ollutkaan. Varsinkin kun Akaki ei melkein puoleen väliin asti puhunut mitään. Kovakuntoinen kaveri tuo Suosalo, kun jaksoi polkea kuntopyörällä väliajan paikalla olleelle yleisölle. Minusta kovimman roolin veti silti Taisto Oksanen, tai oikeastaan monta, mies muuntautui maanisesta tanskalaisesta yritysjohtajasta suomettuneeseen koko ajan kännissä olevaan idänkauppajohtajaan.

Akaki on suomalainen perusreppana, joka saa elämälleen sisällön yksitoikkoisesta työstä ja lintujen ruokkimisesta. Hän on huomaamaton, eikä haluakaan tulla huomatuksi. Nauttii siitä vähästä, mitä on osakseen saanut. Kaikuja aistin miltei Forrest Gumpista. Kaikki sujuikin Akakilla, kunnes Neuvostoliitto romahti. Sen jälkeen piti ryhtyä firmassa markkinahenkiseksi ja Akakin oli opittava puhumaan, ja myymään. Akakin voi nähdä suomalaisena työntekijänä, jota heitellään sinne, mikä milloinkin on työelämässä in.

Akakin päällystakki kulki tarinan gluena ja kun se varastettiin, oli kaikki Akakin osalta lopussa. Olisiko tuo takki kuvannut työelämän viattomuuden viemistä? Sitä, että ei ole edes takkia suojaamassa muutosjohtajilta ja konsulteilta. Ja sitä, ettei kelpaa omana itsenään. Ja mikään ei ole riittävästi, sillä Akakin takki ei kelvannut yhdellekään johtajalle.

Työntekijän aseman kurjistumista kuvasivat loistavasti myös näytelmän pätkikset eli pätkätyöläiset, jotka pomot komensivat olemaan hiljaa, mutta jotka aina tarjoutuivat kaikkeen. Heillä ei ollut sielua, eikä tahtoa kuten muilla työntekijöillä.

Näytelmä on tarina myös suomalaisen johtajuuden muuttumisesta. Hyväntahtoinen osuuskaupan johtaja sai kenkää Neuvosto-kaupan loputtua. Mies kun ei ottanut työntekijöistään kaikkea irti, vaan antoi heidän olla kunnianhimottomia, jos näin tahtoivat. Sitten tulikin lama ja armeija-johtajat ylivoimaiset voimansa ja tunnekyvyttömyys mukanaan. Samaa vaaditaan työntekijöiltäkin, jotka yksi toisensa jälkeen nuukahtivat näytelmässä. Lopulta firma menikin tanskalaiselle Torbjörnille, joka ei ollut enää tästä maailmasta. Hän tarkkaili jokaista liikettä.

Akaki muuttui kuoltuaan haamuksi? Kuinka monta suomalaista työntekijää jo haamuina kaduilla vaeltaakaan? Elämättä elämää, vaikka elää. Näytelmä osoitti, että työelämää ja ihmisten elämää hallitaan pelolla. Työpaikan menettämisen pelolla ja kaiken mahdollisen pelolla, jota meille kaikkialta tarjotaan.

PS. Käykää testaamassa kuka salkkarinuori tai mies/nainen olette? Itse olin runotyttö Peppi.... hmmm... ja talkkari-Seppo.

Tänään sai omituisen tekstarin työkännykkääni. Joku Mari ilmoitti olevansa kiinnostunut ennakkoluulottomista miehistä ja tekstari loppui oikein että pusi, pusi. Ihmettelin alkuun, en muista, että minulla koskaan ollut sutinaa kenenkään Marin kanssa. Syykin tekstariin selvisi, oli jokin senssipalvelu, jota tarjotaan sitä tilaamatta. Hinnat "Marin" koukkuun menneille voi vain arvailla. Mutta ajatelkaa herkullisia otsikoita, jos olisin syöttiin mennyt. "Virkamies käytti tuhansia euroja veronmaksajien rahoja senssipalveluihin" yms. yhtä mukavaa.

Senssipalveluista puheenollen. Tiedättekö muuten arvon naiset, että teitä siippanne huonoja tapoja häpeäville on perustettu seuralaispalvelu Helsinkiin. Firman seuralaiset osaavat puhua ja käyttäytyä. Heitä ei tarvitse raahata Tallinnan katuja pitkin vannoen, ettei koskaan lähde sen kanssa matkalle, vaan he puhuvat sujuvasti kirjallisuudesta ja muista kauniista asioista.