Vanha ylioppilaslakki

Tänä vappuna kaivoin ylioppilaslakin 13 vuoden ruususen unesta. Se oli pölyinen ja hieman kellastunut. En ole käyttänyt sitä kertaakaan sitten 1996 lakkiaiskevään Tikkurilan lukiossa. Sen kanssa on niin hölmö olo. Kun ei siinä ylioppilaana olossa nykyisin ole edes mitään harvinaista.

Minulla tosin ei ole muitakaan akateemisia saavutuksia. Ostin lakin muistaakseni Anttilasta ja se on merkiltään Fredrikson. Se lienee minulle numeroa liian pieni, kun en halunnut sovittaa sitä kunnolla. Tyytyväisempi olen ylioppilaskuvaani, kuvaaja sai siihen henkeä.

Ylioppilaslakki on mitä mainioin ajan kulumisen mittari. Sen tahrat kertovat menneistä sekoiluista tai onnen hetkistä. Pöly taas kuvaa, kuinka kerros toisensa jälkeen pyyhkii silloista nykyhetkeä poispäin kauemmaksi.

Ylioppilaskevät oli minulle rankka useammastakin syystä ja olin aika poissa tolaltani kuten vielä vuosia sen jälkeenkin. Vasta viime vuosina minusta on kuoriutunut pois levottomuutta, uhoa ja ahdistusta. Elin tuolloin unelmamaailmassa. Milloin luulin tulevani maailmankuuluisaksi kirjailijaksi tai muusikoksi.

Ja olin äärettömän peloissani. Minun unelmani olivat saavuittamattomat, eikä minulla ollut edes rohkeutta tavoitella niitä. En pystynyt kohtaamaan todellisuutta ja tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi ja arvottomaksi. Se on onneksi mennyttä, mutta vieläkin joskus tuntee elämänsä samaa elämää kuin tuolloin 13 vuotta sitten.

Mutta hei, ehkä ensi vappuna tepastelen ylioppilaslakissa kuin vanhassa suomalaisessa elokuvassa.

Ehkä ne ajat tulevat takaisin, jolloin ylioppilas oli herrasta seuraava ja avasi tien kansakunnan toivoille. Nyt se on välttämätön suorite kilpailussa, joka todella vastaa alkaa lakittamisen jälkeen. Tuossa taistelussa kokee usein tappioita, mutta onneksi voittojakin.

PS. Vappua on pidetty ylioppilaiden ja työläisten juhlana. Mutta kenen se on nykyisin? Paikallislehdistä vilkuilin, että vappujuhliaan järjestävät kaikki puolueet. En tiedä, kuinka moni niissä käy, kun tv-kuvissa näkyy, että pömpöösiä vappujulistusta on vähän ihmisiä kuuntelemassa. Ihme kyllä Suomessa ilmestyy vielä Kapinatyöläisen kaltaisia lehtiä. Joten kommunismin aate ei liene kokonaan kuollut. Itse en kyllä välttämättä näkisi, että anarkismin ja kommunismin täytyisi tarkoittaa samaa asiaa.

Sitä vastoin pisti vihaksi Hesarin juttu Saudi-Arabiasta. Tytöiltä ollaan kieltämässä sen mukaan jopa koripallon peluu Saudi-Arabiassa kun kuulemma neitsyys on vaarassa. Minua on aina ihmetyttänyt miksi naisten asema arabimaissa ei ole kiinnostanut suomalaista naisasialiikettä? Ja miksi YK tai muut demokratian puolustajat eivät reagoi selkeään ihmisoikeusongelmaan, joka on niinkin alistava kuin naisten kohtelu Saudi-Arabian kaltaisissa tiukan linjan maissa. Syynä tietysti arabimaiden öljy ja raha.