Suuri julkkisblogitesti osa 1

Päätin aloittaa uuden osion blogiini. Testaan Me miesten eli Tekniikan maailman hengessä julkkisten blogeja. Käyn läpi blogin tekniset ominaisuudet, sisällön, päivityksen aktiivisuuden, kommentointimahdollisuuden yms. Testaukseni uhriksi voi joutua kuka tahansa julkkis. Poliitikko, toimittaja tai hömppäjulkkis. Koska en jaksa montaa blogia lukea kerralla sen ansaitsemalla pieteetillä, tyydyn joka kerralla vain jokuseen blogiin.

Ensimmäisenä arvostelen MTV3:n Huomenta Suomen juontajan Sanna Kiisken blogin Vastarinnankiiski. Blogin nimestä huolimatta en oikein löydä blogista vastarinnankiiskeyttä. Sanna kirjoittaa kuitenkin valloittavan arkipäiväisesti elämästään, vaikka onkin julkkis. Voisi kuvitella, että Sanna asuisi naapurissa ja olisi ammatiltaan parturi-kampaaja. Voisitko kuvitella, että Matti Vanhanen kirjoittaisi polkupyörästään.

On rohkeaa aina kirjoittaa omista tunteistaan omalla nimellään, vaikka olisikin julkkis niinkuin Sanna. Miinuspiisteitä Sannalle voi antaa blogin pitkistä kappaleista, jotka vaikeuttavat lukemista.  Sannan blogin päivitystahti on kohtuullinen. Sannan blogia voi kommentoida, siitä plussaa. Antaisin Sannan blogille kuitenkin kolme pistettä skaalan ollessa yhdestä viiteen.

Seuraavaksi käsittelyssä kansanedustaja Erkki Tuomiojan blogi. Ensiksikin sivut ovat pelkistetyt, mutta tässäkin blogissa kappaleet ovat pitkiä ja into lukemiseen hiipuu, varsinkin jos kyseessä on pidempi kirjoitus. Tuomioja on vanha radikaali ja kirjoituksissakin se pilkahtelee. Tuomiojan kirjoitus Berlusconista nousi uutiseksi.

Tuomioja on lukenut ihminen ja tietopuolesta ei voi valittaa, en usko, että blogi saavuttaa silti tavis-lukijaa. Plussaa Tuomiojalle kirja-arvosteluosiosta. Se osoittaa, että hän on kiinnostunut lukijoistaan. Viimeistään paljastuu, että kyse on poliitikon blogista, kun linkit löytyvät myös puheisiin ja muihin kirjoituksiin. Tuomioja päivittää usein blogiaan, mistä kiitokset. Mutta blogikirjoituksia ei voi kommentoida, mistä miinukset. Antaisin Tuomiojalle myös kolme pistettä blogistaan.

Timo T.A. Mikkonen kirjoittaa Seiskassa nimikkoblogiaan. Moitteet heti aluksi sivujen hitaasta latautumisesta. Johtuisiko siitä, että Seiskan sivuille on tungettu niin paljon tavaraa. Täytyy haluta blogiin, että jaksaa odottaa niiden avautumista.

T.A. kirjoittaa juuri siitä mistä hänen oletetaankin kirjoittavan. Kunhan hitaat sivut aukenevat, T:A:n kirjoitukset ovat luettavia. Mikäli hyväksyy hänen ajatusmaailmansa. Kirjoitukset ovat helposti luettavia, eivät liian pitkiä. T.A. laittaa itsensä likoon kirjoituksissa. Kertoo jopa vieraaksi jääneestä äidistään. Tietenkin teksteistä löytyvät myös armeija, median tekemät vääryydet (T.A:ta kohtaan) ja lastenkasvatus.

T.A:n blogia ei myöskään voi kommentoida. Päivitystiheys on vaihteleva. Kaksi pistettä, kolme olisin antanut, jos sivut eivät olisi olleet niin hitaat.

Nina af Enehjelmin, Tapani Kansan, ex-vaimon blogia siteerataan aika ajoin mediassa. Täytyy nostaa toimittajille hattua. Sivut ovat varsin kotikutoiset, mikä ei ole paha asia. Sähköpostiosoite heti etusivulla tökkää pahasti silmään, vaikka rohkeaa onkin. Värit eivät vain toimi. Kommentointimahdollisuutta ei tästäkään blogista löydy.

Ruotsinkielessä ei sinänsä ole pahaa, mutta kaksi kieltä samassa kirjoituksessa on aika vaikealukuista. Kirjoitukset ovat lyhyitä pätkiä, mikä ehkä kärsimättömämpien mielestä on hieno juttu. Sisältö jää ohueksi. Nina on RKP:n eurovaaliehdokas, mitä ei kaikista kirjoituksista uskoisi. Tässäkin blogissa blogi on kotisivujen osa, mikä tuntuu olevan tavallista. Nina tuntuu päivittävän blogiaan kohtuu ahkerasti, mistä kiitokset. Kaksi pistettä tälle blogille.

Tässä tämänkertaiset, palaan asiaan taas joskus. Otan mielelläni vastaan vinkkejä julkkisblogeista arvosteltavaksi.

PS. Kanit taitavat muuten kohta vallata Vantaankin. Käydessäni veljeni luona Tammistossa näin rapun ilmoitustaululla ilmoituksen, että luppakorvakani on kadonnut. Mitä seuraavaksi?