Ystävällisten murhaajien maa

Tänään mietin: Olen lopen kyllästynyt tappamiseen, väkivaltaan ja kuolemaan Suomessa. En jaksaisi enää yhtään uutista järjettömistä ampumisista. Suomessa tappajat eivät edes joko muista tappaneensa, tappavat itsensä samalla tai kieltävät kaiken. On voimaton olo, on epätoivoinen olo. Miksi pitää tappaa ja vahingoittaa kanssaihmistä?

Suomalaisten miesten on tiedetty olevan käveleviä aikapommeja, varsinkin jos ovat syrjäytyneitä, mutta nyt ihmisten hoivaajatkin murhaavat ihmisiä. Sisarhentovalkoisista on löytynyt sisarvalkoisiatappajia. Aluksi kyse näissä murhissa oli jostain sairaasta Jumala-asetelmasta, jossa vanhukset luultiin päästävän kärsimyksistään.

En usko, että julkitulleet tapaukset ovat edes ainoita laatuaan. Kuinkahan paljon heikkojen ja avuttomien surmaajia on lääkäreissä ja hoitajissa ollut menneinä aikoina, jolloin tapaukset eivät olisi missään tapauksessa tulleet ilmi. Lauman heikoimmat surmattiin menneinä aikoina tai jätettiin jälkeen. Onko heikkoihin kohdistuneissa surmissa kyse murhaajien mielestä samasta asiasta. Heikkojen poistaminen vahvojen tieltä.

Viimeinen hoitajamurhaaja ei ilmeisesti kärsinyt edes tästä Jumala-ongelmasta. Tappoiko silkasta tappamisen riemusta? Miten ihmisen mieli voi muuttua hoivaajasta tappajaksi, en vain ymmärrä. Vai onko tappaja asunut aina mielessä ja päässyt vapaaksi ympäristössä, jossa kiinnijäämisen riski on pienin. Ironista kyllä, paikassa, jossa meitä pitäisi auttaa jatkamaan elämää.

Ja kuinkas ollakaan, naapurien mielestä tämäkin lähes kuusikymppinen rouva oli mitä ystävällisin ihminen. Taidamme olla ystävällisten murhaajien maa. En usko, että pikkurikkeiden saattaminen työnantajan tietoon hoitajamurhia estäisi. Tälläisissa murheessa kyse on psykopaateista, joiden tunnistaminen on lähes mahdotonta, koska he elävät kaksien kasvojen elämää.

Ja sitten. Suomessa jos on huono olo, varustaudutaan pistooli- ja haulikkoarmadalla ja lähdetään ampumaan vanhoja mummoja torille, paremman puutteessa käyvät koulut ja metrotkin kirveen ja aseiden kanssa heilujille.

Kaikkienhan täytyy olla syyllisiä, jos itsellään on paha olla. Ja kaikkien täytyy maksaa vaille jääneestä ymmärtämyksestä. Ja kas kummaa, näistäkään surmaajista ei kukaan olisi tapahtunutta uskonut, vaikka tieto tuskasta surmaajien sisimmässä oli tiedossa. Jopa varoitettuna.

Ei tapahtunutta murhaa tai joukkomurhaa koskaan uskota, vaikka näitä tapahtuu enemmän kuin harvoin. Jokaisen aseen ja teräaseen takavarikoiminen ei auta, ihminen löytää keinonsa kanssaihmisensä elämän lopettamiseen.

Ei enempää.

Tai.

Jostain syystä tulin äärimmäisen surumieliseksi kuullessani Matti "SIG" Inkisen kuolemasta, vaikka en häntä tuntenutkaan kuin julkisuuden kautta. Löytyisipä kadonnut joskus elävänäkin. Kuinka paljon hänen kuolemaansa vaikuttivat luultavasti täysin aiheettomat syytökset?